tiistai 19. huhtikuuta 2016

Talven viimeiset vieraat lähtivät

Yöllä satoi vettä ja nyt iltapäivälläkin on vielä pilvistä.
Saatan siis istua tässä koneen ääressä ilman, että aurinko
porautuu takaraivooni asti.
Tämä talvi Espanjassa on ollut aivan erilainen kuin aiemmat ja täynnä yllätyksiä. Se livahti ohi hujaukssessa, nyt on vain rippeet jäljellä. Toivottavasti osaan nauttia niistä täysillä.

Kun 2012 marraskuun puolivälissä starttasimme tänne Malagan, en osannut ajatella että tästä tulisi "kotikaupunki". Niin vain näyttää käyvän. Ja silti minä olen täällä edelleen vain talvipakolaisena: muutamat viime viikkojen kirkkaista hellepäivistä kertoivat minulle, että kesä täällä olisi minulle liian rankka kokemus. Kesän kuumuus (usein = kylmyys) on Keski-Suomessa armollisempi minulle, samoin kirkkainkin aurinkopäivä on silmilleni lempeämpi kuin täkäläinen takaraivoon saakka porautuva hohde.

Olen siis etuoikeutettu. Voin poimia parhaat palat molemmista maista. Kiitos siitä! Ketä kuuluu kiittää on tietenkin niin monien asioiden summa, että saatan vain tuntea kiitollisuutta elämää kohtaan.


Viime viikon kuuntelimme joka päivä reilun kaksikymppisten nuorten naisten iloa ja naurun pyrskähdyksiä. Lomansa Malagassa onnistui, aurinkoa ja lämpöä riitti opiskelijoiden sielun ja ruumiin tankkaukseen tulevia kesätöitä ja vielä jäljellä olevia opinkoitoksia varten.  Oli mukava, kun saatoimme tarjota heille palasen kesää ja täysihoitoa. Tietenkin tätyy myöntää, että itsellä toipuminen kestää taas jokusen päivän, koirakin on aivan ihmeissään. Kun nautimme tänä aamuna aamiaisen pari tuntia tavallista aikaisemmin, että tytöt ehtivät koneeseen, koira makasi (valtaamassaan) tuolissa ja inisi vaimeasti. Se tiesi että lauma kutistuisi, alkaisi taas hiljainen elo meidän kanssa.

Kun Suomeen paluuseen on enää kaksi viikkoa, alkaa väkisin laskea päiviä - miettiä mitä ehtii tehdä, mitä pitää tehdä. Ja alkaa vilkuilla sinne kahden viikon päähän, mitä kaikkea pitää tehdä, mitä saakaan taas tehdä. Onneksi voin nyt hyvillä mielillä todeta, että menen kodista kotiin. Paluu tuntuu hyvälle - samoin paluu tänne sitten taas myöhäissyksyn pimeyttä ja talven liukkautta pakoon (mieshän ei täältä malta niin kauaa olla pois, mikä hänelle suotakoon).

PS. Jotain varmaan kiinnostaa kuinka paljon yövieraita kävi talven mittaan: 15 henkeä perhettä, sukua ja hyviä ystäviä kahdeksassa ryppäässä puolen vuoden eli 28 viikon aikana. Eli kyllä siihen väliin jää "hiljaisia viikkojakin" ihan kyllin. Kiitos, että saimme viettää aikaa kanssanne!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?