Luulen, että kaikki johtuu kaakeleista ja espanjalaistesta arkkitehtuurista. Edellisen asunnon pohjoismaisittain tuttu suoraviivaisuus on tästä asunnosta kaukana. Keittiö on pieni ja värikkäät kaakelit peittävät sen seinät, kaapit ovat tummaa puuta, kuten ovet koko asunnossa, vinkkeliä ja mutkaa riittää siellä täällä, ikkunat terassin suuria liukuovia lukuunottamatta ovat pieniä.
Ensivisiitillä keittiö hirvitti, samoin pienenpieni vessa sen vieressä, kaakeli-iloittelu jatkui sielläkin. Hyvin pian jokin minussa muuttui. Aloinkin pitää keittiöstä juuri sien pienuuden, epäkäytännölliyyden ja hirveitten kaakeliden ansiosta. Nehän olivat koko asian juju - vasta nyt olimme muuttaneet Espanjaan. Aiemmin olimme jatkaneet pohjoismaista asumista moderniksi remontoidussa kerrostaloasunnossa, jonka olimme viimeistelleet niin ikään pohjoismaiseen makuun suunnitelluilla Ikean kalusteilla.Toki samat kalusteet seurasivat meitä tännekin, mutta näihin sokkeleihin sovitettuna ne tuntuvat entistäkin kotoisemmille. Lopputuloksena oli kodikkuus, jota en osannut odottaa. Kun vielä saamme viimeisen Ikea-ostoksemme viimeisteltyä ja siirrettyä siihen osan astioista, vapautuu keittiönkaapeissa tilaa myös ruokatarvikkeille.
Toki jotkin asiat täällä etsivät edelleen paikkaansa, mutta vaakakuppi on kallistunut yhä voimakkaammin positiivisen puolelle. Minä viihdyn täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?