sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kuvatervehdys kotoa

Tänä keväänä on maalisuti heilunut paitsi täällä Malagassa myös Suomessa. Sain Päijänteen rannalta talonmiehen, ihanien naapureiden, kuvatervehdyksen, siellä alkaa olla nyt valmista. Täytyy myöntää, että lopputuloksen näkeminen livenä jännittää, siihen menee vielä hetki.  Mutta kuvista päätellen, Malagaan verrattuna, tätä työtä ei tarvinne teettää uudestaan toisella maalarilla.

Muuttaako kolmekymmentä vuotta tummunut  100 % hirsitalomme mäntypaneelikattoineen ratkaisevasti luonnettaan kattojen hohtaessa valkoisuuttaan? Mietin tuota askelta vuosikaudet, ennenkuin uskalsin edes puhua siitä armaalle miehelle. Sen jälkeen vatvoimme yhdessä asiaa varmaan saman mokoman. Mutta nyt se on tehty. Toivon, että lopputuloksena saamme lisää valoa tupaan kodikkuuden siitä kärsimättä.

Kotiin palattua on edessä paitsi normaali kevätsiivo, myös kaikkien kirjojen ja tavaroiden laittaminen paikalleen. Miten vanhat verhot toimivat uudessa kokonaisuudessa? Aika näyttä alanko kaivata valkoisia ikkunanpokia. Minussa on onneksi kuitenkin vielä sen verran pikkutytön vikaa, että tykkään leikkiä kotileikkiä. Maalatut katot ja siivousurakka ovat totisinta totta, mutta sitten taas voi ottaa mielensä ruutupaperit ja kynät - sommitella uusia kuvioita ehkä joskus toteutettavaksi.

ps. Täällä Malagassa alkavat olla kaikki muuttopuuhat valmiina. Verhotkin saimme loppuviikosta. Ja mikä tärkeää, mies hyväksyi valintani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?