lauantai 22. lokakuuta 2016

Lisää aktiivisuusrannekkeesta

Joku viikko sitten kerroin hankkineeni elintasorannekkeen, kuten tuota aktiivisuuranneketta itse kutsun. Nyt olen huomannut, että tutkimukset eivät imartele niiden vaikutuksia. Ne eivät kuulemma välttämättä auta laihtumaan tai pitämään kuntoa yllä. 

Kuvittelen kuitenkin edelleen, että eläkkeellä oleva mummi, kuten minä,  yrittää tehdä kaikkensa jotta ainakin liikkumiselle asetetut minimivaatimukset täyttyisivät.  Osa syy on tietenkin pihiys: kun on ostanut laitteen, sitä pitää myös käyttää, siitä täytyy saada jotain etua.  Toinen lienee perusvelvollisuudentunto, joka tuntuu olevan yksi kaltaisteni omainaisuus - ei siis yksinkertaisesti kehtaa olla tottelematta.

Siksi kai minäkin eilen illalla yritin keksiä vaikka mitä liikehdintää yksin valveilla ollessani, jotta mittari suostuisi vilkuttamaan maaliin pääsemistä. Tein kyykkyjä ja tanssin itsekseni pimeässä sambaa - palkitsihan mittari minut. Pään tyynyyn laittaessani olin jopa hieman ylittänyt tavoitteen. Se tuntui migreeniaamun jälkeen hienolta, sillä olinhan noussut sängystä vasta puoli yhdeltä. Vaikka migreenin särky olikin tuolloin tauonnut eivät siihen liittyvät tyhmyys ja päättämättömyys olleet kaikonneet. Ruuanlaitto ei maistanut ja aamukävely veikin rannan Xiringuitoon syömään.  Tänään kuitenkin jo lounastettiin kotona. Mutta päivän askeltavoitteessa olen vasta puolessa - joten kone kiinni ja liikkumaan. (Tätä tekstiäkin aloin väsäämään vain siksi, että ranneke saisi latautua rauhassa.  Hyvä tekosyy istuskeluun?)

1 kommentti:

  1. No, nythän huomaan, etten ole aiemmin mitään aktiivirannekkeesta aiemmin kirjoittanutkaan. Niin aktiiviesti olen näköjää tehnyt jotain muuta.

    VastaaPoista

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?