Tänään siivottiin, sillä viime viikonlopussa ei raskittu. Yritimme nauttia kaikin tavoin tyttären vierailusta, eikä siihen oikein imurin huuto sopinut. Aamulla neljältä tytär kuitenkin lähti takaisin pohjoiseen. Ja useamman tunnin aherruksen jälkeen lattiat kiiltävät taas hetken. Tosin jos huomenna paistaa aurinko, paljastaa se aamutuimaan lattialta taas jokaisen koirankarvan ja tassunjäljen. Mutta onneksi iltapäivä on armollinen auringon kaartuessa kohti länttä.
Käsitöitä
Löysin Sara Homesta joulunpunaiset kaitaliinat mustalle lasipöydällemme. Viime keväänä pöytä tuntui tosi hyvälle, raikkaalle ja tyylikkäälle ratkaisulle olohuoneeseen. Nyt valitsisin toisin, sillä lasipinta on tosi kalsea tähän aikaan vuodesta. Siksipä päätin laittaa kaitaliinat kulkemaan pöydän poikki. Onnettomuudekseni hankkimani olivat kuitenkin juuri niin pitkät, että helmat makasivat tuolin istuimilla. Siis sakset käteen ja liinat lyhyemmiksi. Ihan pikku juttu, ajattelin ompelemisesta, mutta tulinkin sitten viettäneeksi päivän viimeiset aurinkotunnit päärmäten. Kiinakaupasta ostamani silmäneulat osoittautuivat tosi teräviksi molemmista päistä, niinpä etusormeni onkin nyt pieniä reikiä täynnä. Myös neulansilmät tuntuivat olevan tavallista pienemmät ja loppuvaiheessa langan pujottaminen neulaan olikin jo kimurantti juttu. Mutta valmista tuli - ja syntyipä pois leikatuista paloista vielä yhteen somiteltuna kolmaskin pikkuliina.
Istumisen jälkeen huomasin kaipaavani jotain lämmintä. Siis villainen hartiahuivi niskaan ja päivän maitokahvia keittämään. Sitä nauttiessani katselin kuudennen kerroksen ikkunasta ulos rantaan juuri parahiksi nähdäkseni kuinka nuori nainen kirmasi hulmuava valkoinen pyyhe harteillaan kohti vesirajaa. Hups tamineeet rannalle myttyyn ja nainen aaltoihin, jotka tosin olivat tällä kertaa hyvin loivat. Kylläpä se virkisti. Otin nopeasti pari isompaa kulausta kupistani. Ja vedin hartiahuivia tiukemmin ympärilleni. Onhan nyt kuitenkin lähes joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?