Heräsin aamulla seitsemän korvilla. Ulkona oli vielä pimeää, kaihtimet olivat alhaalla, koira unessa eikä mieskään vielä osoittanut ylösnousemisen merkkejä. Minulla oli samanlainen tunne kuin joskus lapsena joulukuisena aamuna omassa sängyssä maatessani: Haistoin lumen. Äiti oli jo noussut, keittänyt kahvin ja avannut parvekkeen oven tuulettaakseen yöilman pois. Isä oli lähtenyt töihin. Minunkin pitäisi kohta nousta, mutta ei kiireellä - joululoma oli alkanut. Paistaisimmeko tänään pipareita vai joulutorttuja?
Ei sentään. Oli vuoden pimein päivä Malagassa. Nousin ylös ja koirakin heräsi. Lähdimme aamulenkille. Mittari näytti +13 astetta. Vain meren takana horisontissa oli pilviä, jotka saivat pian väriä auringon noustessa. Päivästä tuli todella hieno.
Aamiaisen jälkeen kävimme miehen kanssa ostamassa jouluruokia muutaman korttelin päässä olevasta hieman isommasta ruokakaupasta. Uunikinkkua, suolalohta, etikkaöljyliemeen säilöttyjä valkoisia anjoviksia, iberialaista kinkkua, pateeta, joulupöydän jälkiruoaksi jotain makeaa. Päiväkahvit nautimme ostosreissun jälkeen MuelleUnon Small cafféssa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Ei tuullut.
Kyllä minulle vain sopii tällainen vuoden pimein päivä, sanoi mies eikä kääntäyt katsettaan valosta. Niin, vain lumi puuttuu, sanoin. Iltapäivällä poika soitti ja kysyi neuvoa miten saa takan savuuttamisen loppumaan. Olivat päässeet perille maalle joulunviettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?