torstai 13. helmikuuta 2014

Ruokablogi - ei ehkä sittenkään




KotiPrismassa artisokkaa kyllä oli,  ehkä Lidlissäkin - mutta hinta lienee ollut melkoinen, koska en niitä koskaan ostanut. Täällä artisokkaa on tarjolla todella usein. En tiedä onko nyt niiden aika, mutta ne osuvat silmiini yhä useammin. Hinta taitaa olla reilut 2 euroa kilo.

Olen nähnyt artisokkia valmistettavan jossain kokkiohjelmassa, Ihaninta Italiaa - taisi olla. (Aivan ihana ohjelma muuten, suosittelen kaikille - erityisesti Italiasta ja italiankielestä pitäville.) Itse olin kokeillut tätä vain kerran aiemmin.

Ostin artisokat viime viikonlopulle iltapalaksi. Vaan flunssainen mieheni ei voinnut ajatellakaan napostelevansa sormiruokaa, kipeä kurkku kaipasi keittoja. Nyt olo alkaa onneksi hellitää. Siis, teinpä armaalleni iltapalaksi artisokkaa voisitruunakastikkeen kera.

Varasin puhelimen keittiöön, että saisin otettua sinulle oikein kunnon ruokablogikuvia. Vaan mitä vielä.

Artisokkiin nyt kuitenkin ensin. Varasin vettä kulhoon, mukaan sitruunamehua. Leikkasin varret pois, riivin uloimmat kovat lehdet raskaamman kera. Leikkasin kauniista kukkanupusta muutaman sentin pois. Hankasin pinnat sitruunalla tummumisen estämisesksi, laitoin sitruunaveteen odottamaan. Keitin sitten vajaat 30 min. kiehuvassa vedessä, johon olin lisännyt suolaa ja ripauksen sokeria (se sopii vihreiden parsojen keitinveteen, ajattelin että siis tähänkin).
Ohjeissa sanotaan, että kannattaa laittaa kattilaan jotain, jolla saa  artisokat painettua pinnan alle - minulla oli pieni murokulho.

Siinä murokulhon sisällä oli hyvä pesä myös pikkukattilalle, jossa sulatin voita, jotta saatoin sekoittaa joukkoon sitruunamehua.  Piti ottaa kuva siitä, miltä artisokat näyttävät, kun valutin ne lävikössä. Unohdin. Piti ottaa kaunis kuva, kun olin kattanut ne ja dippauskastikkeen lautaselle. Unohdin tietenkin. Kun lautaseni oli täynnä dippikastikkeen roiskeita ja riivittyjä artisokanlehtiä, muistin: valokuva. Yksi puolikas artisokkaa jäljellä, tippa dippikastiketta. Otin siis pikkulautasen, tuon viime puolikkaan ja taittelin kauniin talouspaperiservietin.  - Ei minusta taida tulla ruokablogistia. Minulla on liian kiire syömään. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?