Minulla on ollut tapana jo vuosikaudet liimata kaikki joulukortit niiden saapuessa jääkaapin oveen tai jollekin seinälle. Loppiaisen jälkeen niistä parhaat siirtyvät jemmaan jonnekin laatikkoon, mutta seinä tyhjennetään.
Nyt kun olen kaukana ystävistäni, huomaan että heidät täytyy jollain lailla pitää läsnä. Niinpä joku joulukortti ja syntymäpäiväkortit saivatkin tällä kertaa jäädä seinälle. Siinä ne ovat, ystävät - tai ainakin osa heistä keittiön seinällä. Joka päivä näen heidät monta kertaa - vaikka olen täällä ystävät ovat edelleen tallella.
Onneksi on myös Whatsapp-sovellus puhelimessa, onneksi on Naamakirja ja sähköposti. Näiden kaikkien ansiosta en ole autiolla saarella eritysksissä muista. Ja soittaakin täytyy aina joskus vaikka se kalliiksi tuleekin, mutta toisaalta vartin puhelu ystävän kanssa maksaa alle viisi euroa. Ei muutama vitonen taskussa tee elämästä rikkaanpaa - mutta se puhelinsoitto kyllä tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?