... ja nnn...nnn.. sen. Lauletaanko jossain joululaulussa niin, vai miksi se soi päässäni? Juuri nyt, aattona puoli neljä iltapäivällä ei hämäryydestä ole vielä tietoakaan. Olenko ensimmäisen kerran sinut itseni kanssa siitä, ettei täällä ole nyt pimeää? Lasilliset roseeta parvekkeella auringon valossa rakkaitten ihmisteni kanssa saattoi minut tuon kynnyksen yli. Ihana valo!
Silti sisällä on katettu pöytään punaiset tabletit, kynttilät odottavat sytyttämistä, suklaat ja mantelit on katettu pöydille, ruisleipämurut paahdettu voissa sokerin ja kanelin kanssa jälkiruuan koristeeksi. Porkkanalaatikko on uunissa valmiina paistettavaksi, kinkku on leikattuna jääkaapissa, keittiön pöytä odottaa seisovan joulupöydän kattausta, kanamunat on keitetty: kaikki odottaa Jouluillan alkua. Silloin myös nuo parvekkeen kaiteeseen viritetyt valot alkavat näyttää hohdettaan, "Joulutaikaa...." ainakin niin lauletaan jossain.
Joulutaikaa myös sinulle, ystäväni!
ps. poika sai kuin saikin flunssan tultuaan tänne, minun taas parani. Kaiken uhallakin valoisa mieli on vallannut meidät, onneksi nenäliinoja riittää ja nenän aukaisuun vahvaa sinappia kinkulle levitettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?