Calle Marques de Larios, vanhankaupungin ostoskadun jouluvalot ovat tänä vuonna entistä näyttävämmät. Ja katu niiden alla on joka ilta ollut tupaten täysi. Eilinen ei muodostanut poikkeusta. Oli parasta pitää puolisoa kädestä kiinni, kun taivalsimme pojan ja miniän kanssa kohti ravintolaa, jossa olimme päättäneet syödä Joulupäivän illallisen.
Tänään nuoret lähtivät lentokentälle aamu kahdeksalta. Olin tehnyt aamiaista, mutta se tuntui meistä kaikista aivan liian aikaiselle. Ei meinannut puuro pudota (itse asiassa kaurapuuro ei edes kuulu jouluherkkujen listalle vaikka vatsa sitä rakastaakin). Eilinen illallinen La Mafiassa kiristi vielä vatsanahkaa - ainakin minulla. Mies lähti nuorten ja koiran kanssa ovesta ulos, minä painuin nukkumaan. Heräsin kymmeneltä, mies nukkui vieressä, koira sohvalla - senkin mielestä aamun ohjelma oli ollut hämmentävä. Lenkki jäi lyhyeksi.
Tuntuu kuin huoneissa olisi tänään asteen kylmempi, kuin edellisinä päivinä. Johtuiko se siitä, että mereltä tuulee enemmän kuin viime päivinä eikä taivas ole tänään ollut aivan kirkas? Minä pistän kylmyyden kuitenkin sen piikkiin, että meitä on taas vain kaksi ja koira. Yhteiselo loi lämpöä paitsi mieleen myös huoneisiin.
Paitsi nukkua pitkään ja lukea kirjaa, kuuluu Jouluna ennen kaikkea istua yhteisen pöydän ääressä, jutella, pelata, syödä, juoda, napostella.. tuosta kaikesta olemme nyt nauttineet. Tänään tosin muutaman tunnin pääsi televisio keskipisteeksi. Hyvän elokuvan katsominen oli sekin mannaa sielulle hiljenneessä huushollissa.
Vaikka siirryimme tänään Tapanin päivänä jouluaterioissa viimeisten herkkujen hävittämiseen, kiristää vatsanahkaa edelleen. Syynä saattaa tietenkin olla avattujen joulusuklaitten ja viikunamantelikakkujen nauttiminen. Edelleen täytyy miettiä miten saamme tuhotuksi kaikki ihanat juustot, joita tuli tietenkin jälleen kerran ostettua aivan liikaa. Ehkä täytyy tehdä huomenna kolmen-neljän juuston pastaa ja nauttia jälkiruuaksi juustolautasen herkuista. Kyllä arki tuntuu heti niin mielikuvituksettomalle.
Vielä jotain kulttuurieroista. Suomalainen hiljentyy joulupäivänä kotiin kirjansa ja herkkujen seuraan, pukee tuskin päälleen vaan nauttii ihanasta olostaan pyjamassa ja tohveleissa. No, täällä näytti aamusta kaduilla hiljaiselle, mutta jo puoleen päivään oli kaikki toisin. Jokainen kahvila ja chiringuito oli täynnä kansaa, perhekunnat olivat jälleen kerran liikkeellä, Muelleuno oli täynnä vaikka satamassa ei ollut yhtään risteilijää. Illalla Larioksella ei tahtonut mahtua sekaan, joulutorvisoitto soi, oli klovnia ja ilmapallojen puhaltajia, mantelimyyjiä - ja ravintolat täynnä ruokailevia perheitä. Onneksi mekin olimme älynneet liittyä joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?