Flunssa vie ajatukset vakuutukseen

Hyvin alkanut uintiharrastus tyssää nyt flunssan jalkoihin.

Huolimatta kaikesta auringosta sairastun sittenkin flunssaan. Se tavallinen jouluinen tuli hiukan myöhässä. Yskiä töräyttelen koko keuhkoputken matkalta kuin norsu. Kipu repii selkää ja hartioita, kurkku on punainen, ärsyyntynyt, korvat paukkuvat. Nenä ei vielä vuoda eikä ole kuumetta, välillä kylmettä niin että tuntuu. Melko tavallinen flunssan kaavani. Eikä flunssan sairastaminen ole täällä yhtään sen mukavampaa kuin muuallakaan: kotona räntäsateessa tai Malesiassa, tai malariakuume Etelä-Arfikassa. Perustylsää ajanhukkaa koko juttu.

Mutta tässä vaiheessa muistan, että olen ollut maassa jo yli kolme kuukautta. Matkavakuutukseni ei ole enää voimassa. En ole ottanut sille jatkokuukausia, koska niitä olisi tarvittu kolme. Ja ne maksavat mielestäni liikaa. Olin ajatellut vaihtaa matkavakuutukseni yksityiseen sairasvakuutuksen Espanjassa, se kattaisi myös kotimaan oleskelut 3 kuukauteen asti kerrallaan. Mutta, kaikki tuo on jäänyt vain ajatuksen tasolle.

Onneksi minulla on eurooppalainen sairausvakuutuskortti. Sen turvin minun pitäisi kyllä päästä päivystävälle lääkärille ja tulla hoidetuksi paikallisten tapaan. Terveyskeskukseni on tuolla jossain parin kilometrin päässä mäellä, sinne pitäisi mennä taksilla, jos tulee tarvis. Ei siis hätää.

Huomaan vain miten helposti ihminen heittäytyy saamattomaksi, luottaa onneensa. Toivon, että tämä menee ohi tavallisen flunssan tavoin. Mies haki minulle apteeksita yskänlääkettä kuivaan yskään, una medicina para la tos no productiva, toivottavasti se sekä burana ja hunaja-inkivääritee  nujertavat tämän.

Mutta ehkä täytyy ottaa tuo vakuutusasia uudelleen keskusteluun puolison kanssa. Olen nimittäin lukenut tapauksista, joissa nie-numeron saaneilla ulkomaalaisilla on ollut vaikeuksia saada lääkäriaikoja jos heillä ei ole esittää voimassa olevaa yksityistä sairausvakuutusta. Pitäisikö sellainen siis hankkia täältä? Mllaisia kokemuksia sinulla on ollut, miten sinä olet toiminut?

Jokapäiväinen elämämme

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. Pyysin kirjan tuliaisena Suomesta. Halusin lukea kunnon kirjaa. Ja sain mitä halusin. Todella kaunista tekstiä ja kuvausta vaikeasta aiheesta.
Mutta minä olen herkkähipiäinen, ohutnahkainen.


Pääsin sivulle 452, sata olisi ollut vielä kuljettavana. En voi jatkaa, ei kai pahuutta ole pakko lukea, ei vaikka se on historiallinen totuus.

Hyvä kirja ei suotta palkittu. Kaunis kauheudessaan, kehräsi kohti tuota sivua taitavasti - tiesin että se tulee, mutta rajuus löi vastaan. Ylitti minun herkän nahkani. Kehtaako sitä sanoakaan, kun kaikki pitäisi ottaa vastaan.

Onneksi on mistä valita

Onneksi olemme ehtineet haalia lukemistoa. Tässä kaapissa on jokunen viime talvelta jäänyt kirja ja varmaan kymmeniä muita. Mies toi niitä ison kasan, minä samoin, poika jätti kesälomaltaan jonkun, olemme saaneet niitä tuliasina lisää. Lukemista on laidasta laitaan. On dekkareita ja uutta suomalaista ja englanninkielistä kirjallisuutta, on "laatukirjoja" ja kevyempää.  Jokaiseen mielialaan rannalle ja iltalukemiseksi, niiden talvilmyrskyjen varalle, joita ei ole vielä tullut.

Kun sukulaisperheeltä meni aikanaan suuri maalaisstalo tulipalossa, oli äitini huoli: Heille pitää lähettää kirjoja. Ja me lähetimme heille kirjoja. En tiedä iloitsivatko he niistä vai olisivatko kaivanneet astioita, lakanoita... Mutta kirjoilla on suuri merkitys, varsinkin kun ei ole televisiota vaivoina. Ja Malagasta löytyy aika huonosti englanninkielisiä kirjoja - no suomenkielestä puhumattakaan. Mutta tiukan paikan tullen Fuengirolasta varmaan löytyy joka lähtöön.

Seuraavaksi otan käteeni Olli Jalosen Poikakirjan. Se on kevyt pehmeäkantinen, sitä on hyvä flunssaisena lukea vaikka sängyssä. Niin, flunssa sai minut kiinni eilen illalla.

Jännittää

Jännityksen kohteita on kaksi. Kaikki muut asiat, joista haaveilen jollain tasolla ovat tasolla "että kiva jos...".

Todellisen jännityksen syy ei ole lottoarvonta vaan lapset ja heidän haaveensa. Kummallakin haaveet näyttävät tällä hetkellä kovin erilaisilta, mutta takaa löytyy kuitenkiin tuo ihana asia "onni".  Ja kummmankin onneen sisältyy perhe, kummallakin on tavallaan kyse neliöistä.

Toinen haluaa isomman asunnon ja se edellyttää vanhan menemistä kaupaksi. Tuo haave on käsittääkseni todennäköisyyslaskennan mukaan aika hyvin toteutettavissa. Silti sen voi kaataa heidän havittelemasta asunnosta annettu korkeampi tarjous, mikäli omaa asuntoa ei ajoissa saada kaupaksi. Pidän peukkuja ja olen toiveikas.

Toisessa haaveessa on toive neliöiden tehokäytöstä. Haluttaisiin saada yksi henkilö lisää kuluttamaan kodin tilavuutta, täyttämään se itkullaan ja naurullaan. Se on pitkäaikainen, tuskallinen haave, joka ei vielä ole kertaakaan ollut näin lähellä toteutumistaan. Mutta luoja yksin tietää mikä tulee olemaan lopputulos. Me kaikki kuitenkin jännitämme, haaveilemme ja toivomme sekä rukoilemme parasta. 

Small Cafè - hieno kyyläyspaikka

 

Sitä mieltä on ainakin koiramme. Se viihtyy tuossa MuelleUnossa olevassa pienessä ulkoilmakahvilassa todella hyvin. Ja sitä kohdellaan kuin kanta-asiakasta konsaan. Kun on kuuma ilma, koiralle tuodaan vesikuppi. Viime talvena kannoimme omaa kuppia ja vesipulloa mukana. Syyskuussa miehellä ei kuitenkaan ollut kuppia mukana ja hän tilasi koiralle vettä. Sen jälkeen kahvilasta on löytynyt muovikippo, jonka pohjaan on tussilla kirjoitettu Perro. Aika monessa kahvilassa on - ja jos ei ole niin yksikään paikka ei ole kieltäytynyt tuomasta koiralle vettä. Eikä koiran vesi näy laskussa :)


Koiria on täällä paljon, isoja ja pieniä. Toki Vilho on jo löytänyt vihamiehensä, joita pitää joka kerran haukkua ja rähistä. Mutta on myös ihania pieniä koiria jotka lähestyvät sitä joka kerta yhtä innokkaasti.

Emme uskaltaneet ensi alkuun päästää koiraa lainkaan vapaaksi. Niin hullu se on autojen perään ja metsästysvietti laukeaa koska tahansa. Nyt kun uimaranta ei ole virallisesti auki (silloin sinne ei saisi viedä koiria), olemme muutaman viikon uskaltaneet päästää sen tuolla leveällä parin kilometrin mittaisella rantakaistaleella irralleen. Meidän metsästyskoiramme oli ensi alkuun hyvin varauksellinen, ei uskaltanut lähteä minnekään. Nyt se on onneksi jo vapautunut ja ottaa lyhyitä pyrähdyksiä. Vihellyksiä ja palkkiokeksiä kuluu, mutta on ihana nähdä koiran välillä juoksevan. Ei sitä ole luotu pelkkään kävelyvauhtiin.

Joku miettii nyt, että sinne se sitten tekee kaikki asiansa ja sotkee paikat. Niin, tekee, mutta joka kakka kerätään kyllä talteen. Ihailtavan moni tekee sen täällä. Mutta harmi kyllä eivät kaikki. Jalkoihinsa saa katsoa. Rannalla ja puistoissa on kyllä kylttejä, jotka varoittavat 750€ sakosta, mutta aina on niitä, jotka eivät piittaa.

Vilho, jolla on toinen etujalka on kasvanut kieroksi pentuaikaisen sairauden vuoksi, on myös varsinainen katseitten ja ihailujen kerääjä. Sitä haluavat lapset taputtaa ja aikuiset tulevat muuten vain juttelemaan. Koira on siis sosiaalisen kanssakäymissemme varsinainen veturi. Ja nauttii olostaan.

Kaunista Loppiaista

Tänään olisi mieheni mukaan ollut shortsikelien avauspäivä. Minä pukeuduin siis hameeseen ja t-paitaan, nilkkasukkiin ja tennareihin. Ei tullut kylmä kävellessämme Malaguetan rantaa edes takaisin. Joku uskaltautui uimaankin, me tyydyimme kampaamaan ja nyppimään koiraa. Ensi viikolle on luvattu pariakymmentä astetta. Sateet on taas siirretty hamaan tulevaisuuteen. Kiitos!





Hämmästyksemme oli suuri, kun eilen iltakävelyllä törmäsimme hirveään ihmisjoukkoon. No ainahan tuo keskusta on viikonoppuisin täynnä iltakävelylle sonnustautuneita perheitä. Nyt tungos löi vastaan jo heti MuelleUnossa. Emme olleet tajunneet että tuo Reyesien kulkue olikin eilen - eikä vasta tänään. Viime vuonna vietimme itse siellä kadunvarrella tuntikaudet tungoksessa odottamassa kaikkien odottamaa tapahtumaa. Tänä vuonna olimme päättäneet pysytellä siitä tuiki kaukana.

Sinällään oli ilo katsella iloisi perheitä, lapsia ja ilmapalloja, jäätelöä ja hattaroita, ei juopuneita vanhempia, ei vihaisia ihmisiä. Muttaa tungos ja kulkueen elokuvien satuhahmot, kadulle heitetyt karkit ja muu humu eivät vetäneet meitä enää mukaansa. Kiepsahdimme siis iltakävelyllä Paseo Parkista takaisin ja nautimme oman kohdin rauhasta. Jääkaapista löytyi kuin löytyikin joulun jäljiltä juustoja, hiukan zoritsoa, yksi päärynä ja pullo valkkaria, kaapista kylkeen näkkäriä.

Illan päätteksi vielä yksi jakso Boston Legalia - eläkeläiset olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä.

p.s. Kun saavuimme iltakäveltä kotiin vuorossa ollut vahtimestari kysyi aioimmeko me vaihtaa lahjoja keskenämme näin Loppiaisena. Ai, niin, ette tietenkään! Teillähän on se Father Christmas! Näin on. Eli täälllä lapset taisivat saada lahjansa eilen illalla tai tänään aamulla. Olivatko jo toiset näin joulun aikaan, selvinnee joku vuosi.

3000 euron kertamaksu + 55 euroa kuussa

Ennen kuin tilasin nuo hämmästyttävän halvat uimahalliliput Grouponin kautta, halusin vielä varmistaa ettei minulla ole mahdollisuutta käyttää naapurissa olevan Real Club Mediterráneon altaita. Voisinhan maksaa vaikka vähän enemmän kun säästäisin linja-autolippurahoissa.

Rohkeasti kävelin sisään rakennukseen, joka ei suomalaisittain näytä ulospäin mitenkään ihmeelliselle. Hiukan nuhruisille rakennukselle vain. Tosin sen lipputangoissa liehuu mm. olympialippu ja ikää klubilla on kunnnioitettavat 130 vuotta.

No, voin luottamuksella ketoa: minulla ei todellakaan ole mitään mahdollisuutta käyttää noita altaita. Sillä
a) en tunne ketään sen jäsentä, jolloin kukaan ei voi kirjoittaa minulle suosituskirjettä, jonka klubin hallitus sitten hyväksyisi tai hylkäisi
b) ja koko elämän kestävästä jäsenyydestä, jos se hyväksytään, saisi maksaa 3.000 euroa ja kuukausimaksua 55 euroa.

Ei tullut mieleeni kysyä, pitäisikö tuo 55 euroa maksaa myös silloin kun olen Suomessa. Ei, päätin unohtaa koko jutun. 15 euroa 15 uintikerrasta + linja-automaksu, seuraavat 15 kertaa vajaa 60 euroa + linja-automaksu. Ehkä minä kestän sen - mieluummin.

Ja olen edelleen tyytyväinen valintaani ja itse uimahalliin, jonka vihdoinkin onnistuin palvelun kautta löytämään.

Ihan yhtä tyytyväinen en ole pölyimurikauppoihini, joita en tahdo saada onnistumaan. Palvelu ei ole vastannut sähköpostiini. Eikä sivu edelleenkään hyväksy katuosoitettani. Ei tekisi mieleni tilata tuotetta väärään osoitteen, kun on sellainen pelko kintaan peukalossa että rahat kuitenkin menisivät minun  tililtäni.

Ovat kuitenkin jatkaneet tarjousaikaa. Siis, saa nähdä miten tässä lopulta käy. Huominen siivouspäivä sujuu siis entisin kujein. Paitsi että sataa, jos on uskominen sääennusteita.

Positiivista ja negatiivista kokemusta Grouponilta

Ensin positiivinen kokemus

Kerroi joku päivä sitten ostaneeni Grouponilta 15 käyntikertaa uimahalliin. Lupasin kertoa käyttökokemuksia. Ihan positiivista.

Vajaa 6 km matka kävellen ja linja-autolla vei henkilöautoon tottuneelta aika kauan. Googlemapin reittihaku lupasi henkilöautolla 10 minuuttia ja julkisilla kulkuneuvoilla yli 40 minuuttia. Ehkä sekään ei ihan riittänyt. Mutt aikaahan minulla on.

Ojensin tiskillä Grouponilta saamani kupongin. Ihmeekseni asia oli ihan selvä, täytin vain kaavakkeen jossa kysyttiin henkilötiedot, Nie-numero ja pyydettiin passia tai ajokorttia näytille varmennukseksi.

Tilat olivat siistit. Pukuhuoneessa suljettavat lokerikot, johon sain mahtumaan myös vaatteni. Samassa tilassa olivat wc:t,  suihkukopit ja tila hiusten kuivaukseen ym. Itse hallissa oli muistaakseni 6 rataa, kaakeloidut seinät ja lattiat. Yksi valvoja, joka piti huolen, että kävin suihkun alla ennen altaaseen menoa. Altaalla täytyi käyttää tietenkin uimapukua ja uimalakkia. Ja sitten uimaan.

En mitannut aikaa kellosta, mutta aloitin rauhallisesti, uin ehkä 1100 m. Altaaseen pulahtaessani joku enempi kilpauimarin oloinen nuori mies oli viereisellä radalla, hänen lopetettuaan koko allas oli käytössäni.

Lupasin itselleni mennä ensi viikolla uudelleen. Kuponkini on voimassa puoli vuotta, mutta tavoitteeni on saada 15 kertaa täyteen ennen hiihtolomalle lähtöäni reilun 2 kk kuluttua.

Sitten toivomisen varaa

Meidän lattiamme kaipaavat joka aamu lakaisun ja pyyhkimisen kostealla. En todellakaan ole siivousintoilija, mutta näiltä kivilattioilta näkyy aamuauringossa joka ikinen koirankarva - ja meillä niitä näyttää olevan aivan tuhottomasti. En todellakaan haluaisi aloittaa jokaista aamua harjaamalla ja moppaamalla. Siis robotti-imuri! Vau! Sellainen on (tarjous päättyy tänä iltana) juuri nyt Grouponilla. Ja taas yli 50 % tarjoushintaan, ilmaiseksi kotiin kuljetettuna.. Voi vaikka mitä ihania ominaisuuksia ja lisävarusteita yhteishintaan 199 euroa. Ei kun tilaamaan. Mutta...
Jostain syystä katuosoitteemme ei järjestelmälle kelpaa, vaikka tämä on suht tunnettu, suht iso katu Málagassa. Kirjoitusasun olemme tarkistaneet joka asiakirjasta, siinä ei ole virhettä.
Ja tarjous umpeutuu klo 23.59. Katsotaan miten tarina päättyy. Toivon vielä että hyvin, sillä löysin palvelun sivulta sähköpostilinkin, jota kautta apua pitäisi löytyä. Siis, kerron myöhemmin onnistuinko saamaan himoitsemani robotti-imurin. noin 500 euroa en ole siitä valmis maksamaan, mutta tuo karvan alle kaksisataa olisi mennyt pirtaani.