Mutta minä olen herkkähipiäinen, ohutnahkainen.
Pääsin sivulle 452, sata olisi ollut vielä kuljettavana. En voi jatkaa, ei kai pahuutta ole pakko lukea, ei vaikka se on historiallinen totuus.
Hyvä kirja ei suotta palkittu. Kaunis kauheudessaan, kehräsi kohti tuota sivua taitavasti - tiesin että se tulee, mutta rajuus löi vastaan. Ylitti minun herkän nahkani. Kehtaako sitä sanoakaan, kun kaikki pitäisi ottaa vastaan.
Onneksi on mistä valita
Onneksi olemme ehtineet haalia lukemistoa. Tässä kaapissa on jokunen viime talvelta jäänyt kirja ja varmaan kymmeniä muita. Mies toi niitä ison kasan, minä samoin, poika jätti kesälomaltaan jonkun, olemme saaneet niitä tuliasina lisää. Lukemista on laidasta laitaan. On dekkareita ja uutta suomalaista ja englanninkielistä kirjallisuutta, on "laatukirjoja" ja kevyempää. Jokaiseen mielialaan rannalle ja iltalukemiseksi, niiden talvilmyrskyjen varalle, joita ei ole vielä tullut.
Kun sukulaisperheeltä meni aikanaan suuri maalaisstalo tulipalossa, oli äitini huoli: Heille pitää lähettää kirjoja. Ja me lähetimme heille kirjoja. En tiedä iloitsivatko he niistä vai olisivatko kaivanneet astioita, lakanoita... Mutta kirjoilla on suuri merkitys, varsinkin kun ei ole televisiota vaivoina. Ja Malagasta löytyy aika huonosti englanninkielisiä kirjoja - no suomenkielestä puhumattakaan. Mutta tiukan paikan tullen Fuengirolasta varmaan löytyy joka lähtöön.
Seuraavaksi otan käteeni Olli Jalosen Poikakirjan. Se on kevyt pehmeäkantinen, sitä on hyvä flunssaisena lukea vaikka sängyssä. Niin, flunssa sai minut kiinni eilen illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?