Flunssan saattamana kirjojen maailmaan

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä harvemmin hän sairastuu flunssaan. Näin väitetään. Yhä useammat ympäri maapalloa kulkevat flunssavirkukset ovat jo kertaalleen kohdanneet hänet, eikä hän siksi sairastu. No, jossain kierrossa olen ollut varmaan piilossa, sillä nyt sattui kaksi perättäistä kohdalle.

Ensimmäinen päättyi viikko sitten sunnuntaina. Seuraava alkoi viikonloppuna. Tunnistin tämän uudeksi, sillä nosti kuumeenkin reiluun 37:ään vaikka tavallisesti minulla on kylmettä, kuumemittarin lukemat alkavat useimmiten flunssaisena lukemilla 35. No oli miten oli, en nauttinut kummankaan seurasta. Nyt toivottavasti kaikki on ohi. Jos näin on, tämä viimeinen oli lyhyt mutta toimelias. Näkemiin vain Lenssuseni, älä tule heti takaisin!

Ihan hukkaan tuo sängyssä makailu ei mennyt. Tietenkin harmittelen sitä, että mies on saanut yksin siivota, ravata kaupassa ja tehdä kaikki lenkkeilyt koiran kanssa. Minä olen kuitenkin saanut lukea kirjoja ilman huonoa omaantuntoa.

Aloitin Merete Mazzarellan Hyvällä kosketuksella, jatkoin Laura Lindstedin Eneironilla, Finlandia-voittajalla, jatkoin Pertti Lassilan Armain aika -romaanilla ja kuuntelin Teuvo Pakkalan Pikku ihmisiä -äänikirjaa kun en jaksanut pidellä kirjaa kädessä tai silmät vuotivat liikaa vettä. Nyt menossa on (kesän alennusmyynnistä löytynyt vain alle kahdeksan euroa maksanut) Kiinan viimeisestä keisarinnasta Cixistä kertova todella mielenkiintoinen kirja. Hän hallitsi maata neljäkymmentä vuotta, vuoteen 1908 saakka, jolloin kuoli 62-vuotiaana. Tuo aika on ainakin minulta jäänyt Kiinan kaikkien muiden mullistusten varjoon.

Kaikki lukemisen arvoisia kirjoja
Myös Hyvä kosketus on alennusmyyntiaarre. Toivottavasti sinäkin voisit vielä löytää sen luettavaksesi. Siinä on niin paljon hyvää asiaa. Mazzarella siteeraa mm. filosofi Hans-Georg Gadameriä: " Terveys--- eräänlaista läsnäoloa, maailmassa olemista, yhdessäoloa toisten ihmisten kanssa, aktiivista ja hedelmällistä osallistumista siihen, mikä elämässä on tärkeää.---
Terveys ei ole sitä, ettei koskaan sairastu.---mieluummin sitä, että voi sekä sairastua että tervehtyä." Voisin liittää tähän vaikka kuinka monta hyvää huomiota.

Entä sitten Eneiron. Keskittymisen arvoinen. Kirjailija on tehnyt sen eteen paljon taustatyötä, sitä ei ole kirjoitettu pelkässä ajatuksenvirrassa liikkuen. Vaikka Eneiron kertoo naisista jossain tilassa elämisen tuolla puolen, sain kokea jälleen kerran paljon sellaista, mitä en ole maailmasta ennen tiennyt. 

Pertti Lassilan Armain aika oli juuri sopivaa, kesäisen aurinkoista luettavaksi edellisen jälkeen. Myös sillä oli minulle paljon kerrottavaa, se loi minuun uskoa omaan ikuiseen kirjaprojektiini. Avasi ajatuksilleni uutta näkökulmaa. 

Mieleni olisi tehnyt kuunnella äänikirjaa Marie, jossa lukijana on Seela Sella. Se makaa kuitenkin hiljaa ibodissani (vai mikä se pieni lituska kaiken sisällään pitävä luottokortin näköinen äänilaite onkaan) Rannan kodissa. Onneksi Elisa tarjosi kuultavakseni näitä Teuvo Pakkalan tarinoita, joista ei sitten kuitenkaan aika ole ajanut ohi vaikka kulissit ovatkin vanhat.

Ja sitten Kiinaan 1800-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan. Suljetut rajat, rappeutuva Qing-dynastia, valtion kassa vähissä, kinaa ulkovaltojen kanssa, oma kansa kapinassa. Kun keisari kuolee, on seuraaja  vasta viisivuotias lapsi, jonka synnyttänyt Cixi ei ole edes hänen virallinen äitinsä koska on vain jalkavaimo, virallisesti lapsi on keisarinnan. Näiden kahden nuoren, vain noi 25- ja 26-vuotiaiden naisten viisaus, ystävyys ja kunnioitus,  johtaa kuitenkin Cixin hallituskauteen, tosin aluksi virallisesti yhdessä leskikeisarinnan kanssa silkkisen sermin takaa. Ja jälleen minulla on luettavana jotain, mitä en ole ennen tiennyt. Voi tätä kirjojen ihmeellistä maailmaa. Sen ei tarvitse avautua eteen vain dekkareina. Toki niitäkin tarvitaan, niinkuin kaipaa joskus jännityselokuviakin. Mutta elämä pelkästään niiden varassa olisi mitä? Kuin Kauniit ja rohkeat, vaikka sukulaistyttö sanoikin pienenä, että se on totta.