Ravintolat kiinni Uuden vuoden aattona

Ilman tuota viinipulloa kuvassa avaavaa  La Taberna Gallegan
"edeskäypää" olisi monen aattoilta päättynyt tyhjin vatsoin ja ravintola
olisi menettänyt kymmeniä asiakkaita.

Jos olisin ravintoloitsija Malagassa, pitäisin paikan auki Nocheviejan iltana. Mutta taas kerran saimme havaita, että ravintola toisensa jälkeen oli pimeänä Uuden vuoden aattoiltana. Lähestulkoon kaikki tutut paikat olivat vetäneet kaihtimet alas ja kadut vanhassa kaupungissa näyttivät paikoin kovin kolkoilta.
Mieleen muistui kokemus ensimmäiseltä Malaga-talveltamme. Mies oli varannut pöydän yhdestä Larioksen poikkikadun ravintolasta, mutta yllätys, se olikin kiinni. Ehkä hän oli varannut sen vanhingossa Uuden vuoden ensimmäisen päivän illaksi, eikä vanhan vuoden "vanhaksi illaksi" = nochevieja. Nyt osasimme siis varautua, että ruokapaikan löytäminen kaupungilta saattaisi olla vaikeaa.


Selvästikään kaikki turistit eivät halunneet syödä hotellin aattoiltana tarjoamaa kallista menútä. Ajatus jouluvalojen valaisemasta vanhasta kaupungista ja ruokailu pikkukujilla tuntui olevan myös monen malagalaisen mielessä. Harvoista auki olevista paikoista useimpien kattaus lukemattomine eri kokoisine laseineen jo  kertoi, että tarjolla oli vain tietty menu. Myös pieni kantapaikkamme Plaza Carbonilla, jossa meillä on tapana seurata tapaksia nauttien Semana Santan kulkueita tarjosi vain 69 tai 99 euron hintaista kokonaisuutta, ja vielä vapaana olleet pöydät oli merkitty vartattu-lapuilla. Seuraavakin ravintola oli täyteen buukattu. Ja tapakset oli tyystin unohdettu.

Kun löysimme ensimmäisen tavernan, joka oli avoinna, jäimme jonottamaan. Emme olleet ainoita, mutta tulimme juuri kreivin aikaan. Sitten vasta jonotus alkoikin, kun olimme saaneet pikkupöydän salista, johon oli selvästi ahdettu normaalia useampia pöytiä.

Seurasin ihaillen nuoren hovimestarin työtä. Hän kirjasi jatkuvasti ylös pienen pieneen lehtiöönsä uudet jonottajat. Vähän väliä ongenonkijoita saapui suoraan ravintolasalin ovelle tähyämään mistä vapautuisi pöytä. Hovimestari ohjasi kaikki tyylikkääti ulos kahvilan terassin ulkopuolelle odottamaan. Vähintään kymmenen illallispaikkaa haikailevaa seisoskeli koko ajan vastapäisen kiinni olevan baarin ikkunapenkkeihin nojaten. Siinä näki niin kesäasuisia turisteja kuin turkiksiin pukeutuneita paikallisiakin.

Hurjaa menoa
Tarjoilijat suorastaan harppoivat ja juoksivat vaihtaessaan kattauksia uuteen, levittäessään pöytäliinoja, ottaessaan tilauksia vastaan ja kiidättäessään niitä pöytiin. Sellaista vauhtia en ole nähnyt yhdessäkään suomalaisessa ravintolassa. Ja hymy ja ystävällisyys olivat tallella. Arvelin heidän ovien sulkeuduttua kaatuvan suoraan lattialle sikin sokin henkeä vetämään. Ruokaa joutui tietenkin odottamaan, samoin juomia, mutta kaikesta näki henkilökunnan tekevän töitä tosissaan. Millainen kiire olikaan keittiössä. Moni ymmärsi tilanteen. Mekin, puolen tunnin jälkiruokien odottamisen jälkeen päätimme tilata laskun. Luulen, että joku huokaisi keittiössä  ja hovimestari oli iloinen, kun saattoi ohjata listalta kaksi asiakasta sisälle.


Tahditonta käytöstä
Lähtiessämme paloi yhden jonottaneen pukumiehen pinna. Hän syöksyi sisään vaatien hovimestarilta ja yhdeltä tarjoilijoita jo vihdoin pöytää perheelleen, jopa teatraalisesti elehtien. Olimme tahdittomia: Taputin hovimestaria olkapäälle, hymyilin hänelle ja sanoin: Kiitos, olet aivan mahtava. Hän oli juuri murtua paineen alla, kyyneleet eivät olleet kaukana, mutta taas hymy levisi hänen kasvoilleen. Miehenikin tunki joukkoon, antoi setelin tipiksi tukalaan tilanteeseen joutuneelle meitä palvelleelle tarjoilijalle. Ehkä valittaja ei tajunnut mitä tapahtui, mutta toivottavasti henkilökunta sai lisää voimaa jaksaakseen vetää illan loppuun asti. Emme jääneet seuraamaan.

ps. Kotona avasimme kuohuviinipullon. Kello oli vasta yksitoista, mutta skoolasimme, sillä totesimme vuoden vaihtuneen jo Suomessa. Istuimme verannalle ihmeellisen lämpimään yöhön  ja katselimme Palon suunnalla ammuttuja raketteja pitkään. Näimme niitä varmaan tuhansia. Kello oli puoli kaksi kun kömmimme vuoteeseen, kuohuviinipullo oli tyhjä, maailma parannettu, flunssani hiljaa. Onneksi olin nukkunut päivällä kahdet päiväunet.