Räntäsateesta aurinkoon

 Tällä kertaa kävi juuri niin. Onnekseni Espanjan aurinkorannikkoa koetellut pahin myrskylaineikko
22 vuoteen livahti näkemättäni viime viikolla. Voimakkaat laineet olivat kurittaneet rantaviivaa yhtäjaksoisesti monta päivää. Ne tekivät tyhjäksi suuren osan edellisen myrskyn jälkeen tehdystä korjaustyöstä. Uimavalvojan metallinen tornikin, joka näkyy terassiltamme, oli kadoksissa muutamia päiviä.

Kun sunnuntaina saavuin kotiini Malagan Malaquetan rannan tuntumaan, olivat ilma ja laineet tyyntyneet. Myllätty rantavesi, märkä hiekka, muutaman rantakahvilan terassien kadonneet perustukset  ja roskat olisivat kuitenkin kavaltaneet tapahtuneen vaikka mies ei olisikaan. Ehkä kuitenkin osa turisteista saattoi ajatella, että ompa täällä tosi hoitamattomat rannat. Kun pari päivää on kulunut, on osa roskasta saatu korjattua.

Kesä tuli ollessani Suomessa. Totta se on. Vielä neljä viikkoa sitten paljain oksin seisseihin puihin on ilmestynyt lehdet, ruusut kukkivat ja tänään oli varjossakin lämmintä. Talvella lämpö loppui kuin veitsellä leikaten, kun astuit pois auringosta. Tuoksukin on toinen kuin talvella.

Nautin suunnattomasti Päijänteen rannan hirsitalon kotoisuudesta, pihamaan haravoinnista ja rantasaunan lämmöstä. En olisi millään malttanut lähteä, kun jäätkin olivat aloittaneet murenemisen ja vapaata vettä oli näkyvissä kilometriä pitkissä metrien levyisissä railoissa. Yöllä ennen lähtöäni oli satanut luntakin, sain kokea vielä lumen peittämän maan ja sen koristamat oksat, sain ottaa valokuvat seuraavaan joulukorttiin.

Kuitenkin tuntui hyvälle tulla viettämään rantalomaa kotimaan jähmeästi aina vain pitkittyvän kevään keskeltä. Ja mikä parasta minä lähdin kotoa ja minä tulin kotiin. Taidan olla erityisen onnekas ihminen.

Pääsiäistä Päijänteen rannalla

Puhun miehen kanssa päivittäin WhatsAppin videopuheluita. Vain kerran hänellä on ollut paita päällä, yöpaita illansuussa.  Malagassa on ollut hellettä. Minulla sen sijaan on villasukat jalassa ja päällä villapaita, takassa palaa tuli. Päijänteen rannalla ei ole hellettä, mutta muuten ihanaa. Lumi on sulanut ja Ristinselän yli kulkee iso railo, joka pysyy sulana pakkasöinäkin. Suomi-ikäväni on saanut lääkettä haavoihinsa.


Tämä reissu on opettanut minulle monta asiaa.
1) täällä on pihassakin keväällä liukasta, mutta kun maltta odottaa jää sulaa ja karpposet voi heittää kaappiin 
2) ei pidä kerätä itselleen liikaa ohjelmaa. Ei ihminen välttämättä tarvitse tekosyitä tullakseen käymään kotonaan. Siis nyt nautin kotoilusta, edes muutaman päivän kaiken ympäriinsä heilumisen jälkeen 
3) ystävyyssuhteita kannattaa vaalia, ystäviä kannattaa tavata - vaikka se sitten vaatisikin hiukan siitä kotoilusta tinkimistä
4) takassa kannattaa pitää tulta, jos siitä on kerran monta kuukautta haaveillut
5) rantasaunan aitokiukaan löylyt ovat ihanat - kannattaa nähdä lämmittämisen vaiva
6) huushollissa kannattaa siivota vähintään puolen vuoden välein. 

Kun vielä oppisin menemään ajoissa nukkumaan, enkä keikkusi ylhäällä yömyöhään kuin pahainen teini.  Minulla on vielä lähes viikkko aikaa oppia.

Yllättävä havainto

Suomen talvea ikävöiden pakenin pohjoiseen lomalle. Tein yllättävän havainnon, täysi hiihtokeskus ei ole unelmien täyttymys. Talveen kuuluu lumen lisäksi rauhallisuus, jota täältä ei löydy.


Vajaa kaksi viikkoa sitten istuin lentokoneeseen Malagassa matkatakseni Helsinki Vantaan lentokentälle. Seuraavana päivänä ajoin kotiin järven rannalle rakastamaani hirsitaloon. Oi ihanuutta, lunta ja avaruutta. Pihamaalla oleva jääkansi sanoi minulle kuitenkin syyn, miksi mieheni paikka tähän aikaan vuodesta on Malagassa. Ymmärsin ettei hänen houkuttelemisensa tänne olisi oikein.

Olin suunnitellut tiukan viikko-ohjelman. Sen kohokohtia olivat Seela Sellan esityksen "Pieni eläin" Tampereen Työväenteatterissa ja ystävien kohtaamiset. Yllätyksekseni jouduin myös vaateostoksille, sillä hiihtovarusteeni eivät olleetkaan aivan ajan tasalla. (Oman mausteensa asiaan loi tietenkin se, että hiihtokausi etelän kaupoissa oli jo ohi.) Olin menossa Ylläkselle hiihtolomalle ystäväpariskunnan kanssa.

Äkäslompolossa jouduin kokemaan uusia oivalluksia. Neljän vuoden hiihtotauon jälkeen metsässä puikkelehtiva latu on haastava elementti. Mutkamäkeen en tee edes mieli. Malagan tasasia katuja käveleminen on varmaan vaikuttanut tasapainooni. No, saattaahan olla, että iälläkin on jotain tekemistä asian kanssa.

Parasta täällä on ollut aurinko, lumi, sauna ja ystävien seura. Sen sijaan ladulla jatkuvana virtana ohikiitävät ja vastaantulevat ihmiset alkoivat häiritä jo ensimmäisen hiihtopäivän jälkeen. Jounin kaupan tungos ja kahviloiden täpötäydet penkit. Oivalsin että olin rakastunut hiljaisen vuodenajan Äkäslompoloon vietettyäni täällä joskus viikkoja varsinaisen hiihtosesongin ulkopuolella. Sillon ei haitannut vaikka kaatua kupsahti ladulla mäen alaosassa - heti ei ollut joku toinen tulossa niskaan.

Tänään paistaa aurinko, tiedossa on lähes kymmenen plusastetta. Toivottavasti mahdollisimman moni suuntaa mäkeen ja hiihtoladuille. Minä lähden sauvakävelemään lämmön pehmittämille kävelyreiteille. Lihasjumppaa ja mahdollisesti sen jälkeen auringossa istuskelua kirja kädessä. Ja tietenkin saunahetki, joista olen nauttinut päivittäin. Illan tulee kruunaamaan Toni Metsäkedon konsertti Pyhän Laurin kirkossa. 

Pilasinko seinän lopullisesti?

Heijastuksia kylpyhuoneen upeassa kivisessä seinässä.

Kalkkiläikät suihkukopin seinissä häiritsevät. Mutta pahus soikoon, niistä ei tahdo päästä eroon. Ja malagalaisessa vedessähän kalkkia riittää. Olen kokeillut fairia, ikkunanpesuainetta, lattianpesuainetta, lieden lasitasolle tarkoitettua rasvaan tehoavaa suihketta - yleensä laihoin tuloksin. Nyt ostin uuden suihkepullon. Sen etupuolella oli kuva kiiltävästä hanasta ja maininta kalkin poistoon, no espanjaksi tietenkin. En voi tarkistaa miten se kirjoitettiin tai mikä oli aineen nimi. Pullo joutui nimittäin roskiin heti ensi kokeilun jälkeen. Taisin pilata suikukopin kiviseinän. Nyt se on täynnä rumia valumajälkiä ja roiskeita.

Olisi pitänyt lukea ohjeet. Ainetta ei saanut käyttää  mattalasille, ei kivelle, ei marmorille, ei maalatulle pinnalle, ei koristellulle lasille, ei kodinkoneisiin, ei emaloidulle pinnalle, ei..., ei... En muista mitä kaikkea oli luetteloitu NO USA -sanojen jälkeen. Lista oli kuitenkin pitkä. No, en lukenut sitä kaupassa, enkä kotonakaan ennenkuin aloin innnoissani työhön, kun vihdoinkin minulla oli jotain, jolla päästä upeaa kiiltävän mustaa kivilaatoitusta sumentavan kalkin kimppuun.

Suihkasin ainetta muutaman kerran kivipinnalle, arvelin, että sen täytyy saada vaikuttaa hetken. Aloin suihkuttaa sitä myös vastakkaiselle lasiseinälle, mutta tarkistin sitten voiko sitä käyttää mattalasille. Ei voinut, mutta tajusinkin sitten, että suihkun puolella lasi olikin sileä ja mattapinta oli ulkopuolella. Vasta tuota mietiskellessäni huomasin siis nuo muutkin kiellot. Otin äkkiä suihkun käteen ja huuhtelin seinät. Mutta vahinko  oli jo tapahtunut. Ikävät harmaat jäljet eivät häipyneet veden mukana. Todella tehokasta. Päivän siivousinnosta oli terä pois.

Mietin vain, olisikohan asialle tehtävissä jotain.  Pitäisikö kokeilla josko ruokasoodasta - siitä ihmeaineesta olisi tähän jotain korjaussarjaa? En ole vielä kokeillut, en edes googlettanut sen monia käyttökikkoja. Kokeilin kuitenkin jo edellisen vuokralaisen kaappiin jättämää hopeankiillotusainetta. Se saattaisi kiillottaa aineen mataksi syövyttämän pinnan uudelleen. Luulen näkeväni hienoisen muutoksen kokeilukohdassani. Olen varovaisen toiveikas.

Mitä tästä pitäisi oppia? Lue käyttöohjeet jo kaupassa. Jotta se onnistuisi, älä käytä kaupassa aurinkolaseja, ota mieluusti mukaan otsalamppu (hyllyjen välissä ei ole tarpeeksi valoisaa vanheneville silmille), varustaudu suurennuslasilla. Tämänkin suihkepullon takapuolella olevat tekstit oli painettu kiiltävälle muovipinnalle todella pienellä tekstillä. Ja hyvä minä: Kun et kuitenkaan ota kauppaan otsalampppua etkä suurennuslasia, niin lue nyt ainakin kotona ohjeet ennenkuin alat touhuamaan. Kaikkia virheitä ei ehkä voi korjata.

PS. Eikö siinä olis voinut lukea isolla, että kalkinpoistoon teräshanoista ja -altaista. Kieltolista sulki varmaan kaiken muun pois.

Rankkasade aiheutti kaaosta Malagassa

Malaguetan hiekkarannalla tarjolla tavallista tukevampaa vettä.
Tilaa pyyhkeen levittämiselle löytyy isommallekin porukalle.

 
Sääliksi käy niitä suomalaisia, jotka ovat lentäneet talvilomallaan Malagaan kotimaan ailahtelevaisia kelejä karkuun. Tänään puolen yön jälkeen saapuneet turistit ehtivät toivottavasti painaa pään tyynyyn ennen yöllä alkanutta massiivista sadetta. Toisaalta sateen ropinahan rauhoittaa.

Itse heräsin siihen joskus kahden tienoilla ja totesin, että sataa se, aivan kuten oli luvattu. Aamulenkki jäisi siis väliin. Nukkumisestani ei kuitenkaan tullut mitään, sillä sade senkuin kiihyi ja salamat leimahtelivat, ajoittain rakeet rummuttivat laseja olan takaa. Sade ja ukkonen jumittuivait tähän tuntitolkuksi. Sademäärät olivat Malaga Hoyn  nettiartikkelin mukaan mahtavat. Paikoitellen sitä oli kertynyt 147 litraa/m2 muutaman tunnin aikana. En muista koskaan aiemmin olleeni täällä myrskyssä, joka olisi kestänyt yhtä soittoa niin kauan aina aamupäivälle asti.

Tulvineita katuja, sateen vuoksi liikenteeltä suljettuja katuja,  vesivahinkoja museoissa, evakuoituja ihmisiä. Ja meidän alakerran aulassa kuulemma katosta suurelta alalta tippunutta rappausta, veden tulon reistailua. Ja vain tippa vettä viikolla uudet tiivisteet saaneesta työhuoneen ikkunastamme, pääsimme jälleen kerran vähällä.

Sadekin alkaa jo hellittää ja pilvet nousevat korkeammalle. Lahti edessämme on kuitenkin aivan kuravellinä, eikä rantakaan näytä kutsuvalta vaikka ei näytäkään kärsineen suurempia vaurioita tällä kertaa. Mutta tuuli humisee edelleen ja näyttää jo kuivattavan terassimmekin lattiaa, joka on täynnä pientä mustaa murua, jota rakeet ovat irrottaneet katolta.  Onneksi tämä menee tänään ohi. Seuraava sade oli luvattu kuulemma vasta maaliskuun toiselle päiväle. Ehkä talvilomalaiset ehtivät vielä nauttia auringostakin.

Luvassa sadetta ja lomalaisia Suomesta

Onneksi aivan tämän kaltaista sadesäätä ei  
taida olla tarjolla ensi viikolle.

Totta kai tiedän, että säätilaan en voi millään vaikuttaa. Silti aina toivoisin säiden olevan kauniita juuri silloin, kun joku tulee hakemaan täältä kesää - näin taalvellakin. Lauantai-iltana Finski tuo Malagaan kaksi naista, joista erityisesti toinen on valon ja auringon tarpeessa. Ja odotettavissa on sateita ja viileää.

Tähän aikaan vuodesta jännitän myös sitä, ottavatko vieraat mukaansa oikeat vaatteet.
Tietenkin täällä on nyt parikymmentä astetta lämpimämpää, jopa enenmmän, kuin pohjolassa. Mutta sää voi olla todella kostean kylmää ja tuulista. Silloin ei illaksi varattu ohut villatakki auta, eikä fleesestä ole tuulta päin taistelemaan. Sateen sattuessa kadulla on vettä ja kengät kastuvat, sateensuojalla ei tuulessa ole paljon virkaa.

Turistit nauravat, kun näkevät ihmisten täällä kulkevan toppatakeissa, kaulaliinat kaulassa, kunnon kengät jalassa. Mutta nuo paikalliset ovat useimmiten lähteneet kotoa aamulla lämpötilan ollessa kahdeksan asteen tienoilla ja palaavat sinne illalla, jolloin keli voi olla mitä tahansa lähempää kahtakymmentä astetta aina jonnekin puuskatuuliseen viileyteen. Toki itsekin joskus naurattaa, jos pyöräilijä on sitonut villahuivin tiukasti kasvojensa peitoksi, kun hikoilen tuulitakissani aamulenkillä auringon paistaessa. Ylilyöntejä näkee lähes päivittäin, puoleen ja toiseen. Shortsit jalassa, nirunarukengät jalassa turisti t-paidassaan. Vastaan tulee paikallinen toppatakissa tai turkki päällä. Pääasia, että kummallakin olisi hyvä olla asuissaan.

Kerrospukeutuminen, se on kova sana missä tahansa, niin Suomen Lapissa kuin täälläkin. Päälle ja pois. Lyhyellä kävelylenkillä iltapäivällä täältä Malaguetan puolelta tuonne MuelleUnonn Small Cafeseen kahville ja viimeisistä auringonsäteistä nauttimaan, minäkin ehdin laittaa takin päälle, sitoa huivin kaulaan, avata takin napit, ottaa kaulaliinan pois,  takin käsivarrelle. Laittaa takin jälleen pian päälle, kun käännymme rannalta Faron suuntaan... Tai ehkä sitten toisinpäin, riippuen kulloinkin tuulen suunnasta. Joka tapauksessa kotiin palatessa katujen sokkeloissa, joihin aurinko ei paista joutuu takin napittamaan leukaan asti ja toivoo ehkä, että olisi ottanut hansikkaatkin mukaan.

En ole laittanaut sandaaleita jalkaan pariin kuukauteen. Lenkkarit ja nahkakengät ovat tuntuneet hyvältä ratkaisulta, vaikka aurinko välillä paistaakin lämpimästi. Itseäni harmittaa, että jätin goretex-lenkkarini Suomeen. Ne olisivat olleet erinomaiset sateisille kaduille, siis seuraviin päiviin.

Uutta Malagassa *****+

 

Naapuriin on avattu uusi hotelli Miramar. Peräänsä se on saanut viisi tähteä ja vielä plussan. Olihan tuollainen tavallisen talvipakolaisenkin koettava.

Olen seurannut vanhan ränsistyneen ja metsittyneen oikeuspalatsin muuttumista upeaksi valkoiseksi loistohotelliksi varmaan puolentoista vuoden ajan. Vieläkään se ei ole ihan valmis, ja huimista huonehinnoista taitaa saada hitusen alennustakin helmikuun ajan. Näyttää siltä, että käytössä on vasta yksi kerros, se jonka huoneissa ei ole terassia tai parveketta. Vaan alennushinnatkin ovat meikäläisen kukkarolle liikaa. Onneksi on oma koti vähintään yhtä hyvällä maisemalla tässä kävelymatkan päässä.

Eilen korkkasimme rakennuksen kuitenkin. Uskaltauduimme muiden tavan malagalaisten tavoin sinne aulabaarin puolelle (- drinkille ennen synttäri-illallistamme). Muualle emme sitten päässeetkään. Rakennus on tosi kaunis, samoin sitä ympäröivä piha puutarhoineen. Meren puolelta sen rakennustyöt ovat vielä viimeistelyä vailla, mutta hieno siitäkin tulee uima-altaineen ja aurinkovuoteineen etc.


No, tykkäsinkö. Kyllä ja ei. Niin kauniin rakennuksen sisältä odotin ilman muuta löytäväni jotain vanhojen loistohotellien tunnelmasta. (Tämäkin rakennus on lähes 100-vuotisen elämänsä aikana ehtinyt toimia sellaisena, sairaala- ja oikeuspalatsivuosiensa lomassa.) Mutta loistohotellin tunnelmaa ei tuolla mielestäni ollut, ainakaan tuossa aulassa, puitteistaan huolimatta. Tytär kommentoi ottamaani kuvaa sanalla kolkko. Mutta kaunis se oli. Mukavia yksityiskohtia, vain glamour ja lämpö sieltä jostain syystä puuttuivat. Saattaahan olla, että ne olivat piilossa aulaa kiertävien lukuisten peiliovien (sananmukaisesti) takana. Ehkä sieltä löytyi kodikkaita oleskelutiloja upottavine mattoineen, tunnelmavalaistuksineen ja oleskeluryhmineen, ehkä jopa kaikua pehmentävine verhoineen. No, hyvä näin. Ei siis tunnu liian riipaisevalle kiertää koiran kanssa iltalenkkiä  kauniin hotellirakennuksen ja sen tunnelmallisesti valaistun puutarhan ympäri.

Kaikesta huolimatta olen Malagan puolesta iloinen, että tuo hotelli on tänne avattu. Se tekee varmaan hyvää kaupungin matkailulle, johon muutenkin on satsattu viimeisten vuosien aikana aivan mahdottomasti. Toisaalta olen iloinen kaikkien malaguetalaisten puolesta. Rappeuden tilassa ollut rakennus on pessyt kasvonsa ja luonut turkkinsa, hotellin ympäristö on saanut uudet katupinnoitteet, uusia puita ja penkkejä. Lähikortteleihin on avattu putiikkeja, jotka toivottavasti maksavat asiakkaat löytävät. Näin minäkin saan nauttia kaikesta kauniista tässä ihan naapurissa.