Ei vain hellevaatteita

Utuinen kuva vaan ei minun kuvaustaitoni avulla. Mereltä vyöryi eilen iltapäivällä merisumu ja kietoi kaiken kylmään vaippaan. Jopa tuolla lyhyellä matkalla Small Cafesta kotiin kaipasi jotain lämmintä ympärilleen.

Luulin monta viikkoa sitten, että kesä on tullut. Tuli se hetkeksi. Oli täällä kuulemma silloin, kun minä vietin kaunista maaliskuuta Suomessa. Viimeiset viikot olemme kuitenkin saaneet nauttia erittäin vaihtelevasta jopa viileästä säästä. Reilu viikko sitten saimme vieraita. He ovat olleet luonamme jo usein ja aina ennen sää on heitä suosinut.

Yleensä ennen vieraitten saapumista saan vastata sähköpostiviesteihin, joissa minulta kysytään millaisia vaatteita pitää ottaa mukaan. Nyt sellaisia viestejä ei tullut. Minun olisi pitänyt olla itse aktiiviesempi. Tälläkin kerralla vieraitten mielestä aurinkorannikolla on kesä. Koska olimme viime keväänä uimarannalla lukemassa ja ottamassa aurinkoa, sellaista olisi tiedossa varmaan nytkin.

Vaan ei ollut. Onneksi vettä tuli vain öisin ja muutamana aamupäivänä. Mutta tuuli puhalsi päivästä päivään. Kosteus teki säästä viileän sielläkin minne tuuli ei osunut. Emme nauttineet aamupalaa verannalla, emme myöskään iltapalaa. Edellisellä kerralla teimme niin lähes joka päivä. Emme olleet rannalla kertaakaan. Kävimme näyttelyissä, tutustumassa tänne vasta avattuun Pietarin taidemuseon  yksikköön "Coleccion Del Museo Ruso", vuokrasimme auton ja kävimme Alhambrassa, Gibraltarilla. Kyllä me nautimme, mutta vieraat olisivat nauttineet varmaan paljon enemmän, jos heillä olisi ollut matkassa tuulenpitävät takit villatakin lisäksi.

Ystävät hyvät, kun tulette aurinkorannikolle ei täällä - ainakaan tähän aikaan vuodesta - ole taattua kesää. Paikalliset kulkevat tarpeen vaatiessa saappaissa ja tikkitakeissa eikä syyttä. Kannattaa siis pakata matkalaukkuun se tuulenpitävä takki, sukat ja villapaita niiden helleasujen seuraksi. Voi miten mukava silloin onkaan istuskella katukahvilassa esimerkiksi tapaksia viinin kanssa nauttien.