Ehkä otiskko vetää ajatukset harhaan, mutta samasta asiasta tavallaan on nytkin kysymys. Avoimuudesta ja rehellisyydestä. Muutin nimeäni bloggaajana. Nyt olen Paula niin tässä blogissa kuin luonnossakin. Kiitos Katri Kukalie, jonka naamion takaa kirjoittelin tähin asti. Suo anteeksi etten kauniista nimestä huolimatta tuntenut sitä omakseni.
Yksityisyys on bloggaajaa askarruttava asia. Se askarruttaa myös minua. Jos olen täysin tunnistamaton voin kirjoittaa mitä haluan, vastuun kantaminen omista sanoista on paljon helpompaa. Mutta ei ole kysymys vain vastuunkantamisesta. En ole pyrkinyt sitä pakoon asettumalla vieraan nimen taakse.
Kun kirjoittaa anonyyminä voi sanoa monia asioita, joiden esimerkiksi pelkää loukkaavan läheisiään tai joiden pelkää aiheuttavan heille hankaluuksia jossain tilanteessa tai riitaa heidän välilleen. Eikä aina ole edes kysymys pelosta, ei mistään negatiivisesta vaan puhtaasti halusta pystyä kirjoittamaan asioista mahdollisimman rehellisesti, ajattelematta koko ajan mitä se vaikuttaa jonkin toisen elämään. Enhän ole barrikaadeilla lippua liehuttava vaikuttaja, joka pyrkisi aikaansaamaan vallankumousta, en valtaa tavoitteleva poliitikko tai kohulehden toimittaja.
Minun valintani on edelleen kompromissi. Edelleen olen Talvipakolainen, mikä niin hyvin pitää paikkansa. Sillä nimellä ei kuitenkaan etanaposti löydä luokseni, eikä kotiovelleni voi kolkuttaa sen tietäen. Perheen kesken bloggaamiseni tai nimimerkkini ei ole salaisuus, myös monet ystäväni saattavat tunnistaa minut eri syistä sanojeni takana seijojaksi.
Mitä mieltä sinä olet nimimerkillä bloggaavista? Pidätkö minua takinkäätäjänä vai oletko sitä mieltä että olen edelleen narri naamion takana? Onko sillä edes merkitystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?