Muuttolintu on levoton

Talvipakolaisen paluu Suomen kesään on heti Vapun jälkeen. Ihanaa. Mistä sitten tämä ahdistus? Siitä, että kesä täällä Välimeren rannalla ei ole päässyt kunnolla alkuun, en ehdi nauttia siitä ennen lähtöä. Siitä, että aviomies jää tänne makoilemaan hiekkarannalle ja kävelemään vesirajassa. Että kaikki kevättyöt tulevat minulle?

Aivan itse olen paluuni ajoittanut juuri tähän ajankohtaan. Kihelmöiden olen odottanut pääseväni näkemään, mitä lumen alta on paljastunut, mitkä muuttolinnut ovat palanneet, joko silmut ovat suuret, juoksevatko orvanpojat katolla tömisten kuin kuukausi sitten.

Edessä on siivous, tuuletus. ruohonleikkuukoneen haku (tilasin sen maaliskuussa rikkinäisen tilalle), parinsadan pikkuruudun x 4 + välilasien suuret pinnat -ikkunanpesu, vesipumpun asennus.... ystävien tapaamisia, rantasaunan pesua, mutta myös lämmitystä ja ihanaa nautintoa, aikaisin valoistuvia aamuja, korvasienien etsiskelyä. Sanalla sanoen kaikkea sitä, mitä olen suunnitellut ja josta (ehkä en juuri tuosta pikkuikkkunoiden pesusta) olen jo etukäteen nautiskellut. Niihin liittyvistä äänistä, tuoksuista, tekemisen touhusta. Tuntuu, ettei vajaa kuukausi riitä tuohon kaikkeen. Täytyy kiiruhtaa, että ehtii kaiken, mitä on tavoitellut.

Oman haasteensa asettaa lapsenlapsen kastajaiset, tyttären anopin saapuminen kesäkuun alkupuolella toivottavasti meillekin. Haluaisin kaiken olevan kunnossa silloin. Ja aviopuoliso palaa vasta toukokuun lopussa.

Onko kysymys sittenkin vastuunottamisen pelosta? Tässä iässä? Monen viikon yksinäisyydestä sen avioliiton tuplapeitteen alla? Vai aviopuolison jättämisestä tänne "kauaksi". Olen luvannut kunnioittaa hänen haluaan olla valossa ja lämmössä mahdollisimman monta kuukautta vuodesta. Sisälläni jokin pieni tyyppi sanoo kuitenkin, että toukokuussa Suomessakin on paljon valoa, kaikki syntyy ja kasvaa silloin. Se ei kai suostu ymmärtämään, että joku ei halua kokea tuota ihmettä. Varsinkin, kun tarjolla olisi minun kaltaistani ihanaa seuraa. Vai onko ahdistus sittenkin aamuisen migreenin jälkimaininkeja. Jos huomenna aurinko paistaa...