Mukavia asioita Malagassa - osa I

Uusista museoista, satama-alueen 'olohuoneesta' ja chiringuitoista

Malaga on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon. Satama-alue MuelleUno palveluineen, on otettu käyttöön käsittääkseni tämän vusikymmenen alussa, aiemmin se oli suljettua lastaussatama-aluetta. Tänne on avattu uusia museoita.  Picasso-museo vietti kymmenvuotisjuhliaan pari vuotta sitten ja aivan vanhan kaupungin keskustassa sijaitseva Carmen-Tyssen -museo avattiin vuonna 2011. Tänä keväänä avatut Collección de Museo Russo ja Centre Pompidou Málaga edustavat kumpikin aivan omaa tyylilajiaan. Ja vielä ennen vuodenvaihdetta odottaa avautumistaan Palacio de la Aduana.

Täällä on siis paljon nähtävää turistille. Turismi onkin kovassa kasvussa, kaupungin matkailusivuston mukaan viime talven hotelliyöpymisissä kasvu oli muuta maata kovempaa,14%:n luokkaa. Mutta toki sen eteen on tehty paljon työtä.

Mutta uudistuksista eivät nauti vain turistit - ja se onkin parasta. Malagalaiset tuntuvat ottaneen ainakin MuelleUnon ja vanhan kaupungin keskustan käyttöönsä niin iltaisin kuin viikonloppuisinkin. Kun perheet ovat liikkeellä, niin välillä väkeä on tungokseen asti. Eivätkä viime viikonloppuna MuelleUnosta löytyvään Centre Pompidouhun jonottavat näyttäneet turisteille vaan suurin osa heistä oli malagalaisia.

MuelleUnosta löytää tämän nykytaiteen museon lisäksi merimuseon. Se on oiva kohde päiväkävelylle, kirjanlukuhetkeen, illalliselle, lounaalle, kahvikupposelle tai lasille viiniä. Kovin erilaisia asioita löytyy aivan lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan - ja meiltähän sinne ei ole matkaa kuin korttelin verran.

MuelleUnossa on jokaiselle jotain. Museoita on kolme, mutta siellä voi myös vuokrata kaksipyöräisen segwayn, siellä on viikonloppuna markkinapäivä, on ihana sisustuskauppa, josta minäkin olen ostanut muutaman huonekalun, kenkäkauppa, vaate- ja meikkikauppoja, sen monissa ravintoloissa olemme juhlineet kuuskikymppisiämme, hääpäivää ja äitienpäivää, nauttineet ystävien kanssa ulkolounaasta, syöneet pizzaa ja jäätelöä.

Viikonloppuisin vapaata pöytää kantakahvilastamme Small Caféssa on vaikea löytää, silloin joudumme antamaan tilaa muille. Muulloin muulloin erityisesti mies ja koira ovat tuttu näky kulmapöydässä, sillä siitä koiran on parasta vaklata ympäritöä.

Tämä ystävän ottama kuva Mamista on parin vuoden takaa.
Joka kevät Mami kuitenkin saa kasvojenkkohotuksen,
paikat maalataan ja kunnostetaan talven jäljiltä. (kuva U.Jylhä)

Myös chiringuitot - rantakuppilat - tässä aivan "jalkojemme juuressa" ovat kehumisen arvoisia. Mielestämme paras kantapaikkamme Mami. Syömme siellä yleensä paikallisia boqueroneksia (anjoviksia), mustekalarenkaita tai tulella valmistettua kalaa. Se on vielä niitä vanhanaikaisia pieniä kojuja, joissa wc-tilat ovat erillisessä pienessä rakennuksessa ja ruokailu tapahtuu vain ulkona aurinkovarjojen alla. Mutta tunnelma ja henkilökunta ovat mukavia, hinnat kohtuulliset. Tuntuu kuin olisi rantalomalla.

Rannalle on ilmestynyt myös uusia moderneja chiriguitoja, jotka tarjoavat ruokailumahdollisuuden sisällä tai ulkona, joissa on modernit keittiöt ja wc-tilat. Ne eivät ole niin paljon huonon sään armoilla kuin vanhat rantakuppilat, mutta tunnelma on lähempänä tavallista ravintolameininkiä. Eilen illalla nautimme tästä tämän kevään viimeisestä "lomaviikostani" syömällä yhdessä noista uudemmista rantakuppiloista. Vaikka ulkona oli viileä tuuli, istuimme lasiseinien suojassa ja nautimme Gambas blanchas ja tulilla grillattua Salmonilloa. Minä joudun nimittäin jättäytymään lähinnä Lidln pakastettujen jättikatkarapujen varaan. Ne ovat millin isompia kuin S-kaupan vastaavat - kitukasvuisia kuitenkin kaikki, eivätkä lainkaan tuoreen veroisia.

Eiköhän tässä ole mukavia asioita yhdeksi kerraksi. Joskus jatketaan vaikka  historiallisista nähtävyyksistä tai säästä, joka vihdoin tänään taisi kääntyä kesään. Makasin rannallakin hetken. Merivesi kuitenkin kylmäsi nilkkoja, päätin palella seuraavan kerran Päijänteessä.