Neljäkymmentäkaksi vuotta sitten sanoimme toisillemme papin ja suvun edessä "tahdon". Vuotta aiemmin olimme sanoneet toisillemme varmaankin vähintään yhtä innokkaasti "tahdon, tahdon" ja ostaneet 120 senttisen sängyn 80 senttisen laverin tilalle. Siirryimme siis nukkumaan hitusen kauemmaksi toisistamme.
Tänä vuonna nukumme 160 senttisessä sängyssä, nykyisin monta viikkoa ihan yksinämme, toinen Malgassa, toinen Päijänteen rannalla. Onneksi olemme kuitenkin pitäneet kiinni "yhden peiton taktiikasta". - On niin ihana painaa vieläkin selkä toisen selkään kiinni tai asettua lusikka-asennossa kippuraan selkä toisen lämmintä vatsaa vasten, puhumattakaan jääkylmien jalkojen lämmittämisestä toisen kinttuja vasten. Niin, ja onhan vielä muutakin ihanaa vaikka olemmekin jo niiiin vanhoja, mutta vain ulkoapäin.
Hyvää hääpäivää siis meille armas mieheni! Tarjosit minulle cappucinon kahvilassa pistäytyessämme tänään Gibraltarilla, minä olin ostanut sinulle eilen kirjanmerkin Alhambrasta. Ei siis kultaa eikä hopeaa, kumpikaan meistä ei niitä kaipaa. Näin on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?