 |
| VAROITUS: kuva ei liity Coq au vin -reseptiin vaan seuraavaan koitokseen. |
Kauppareissulla törmäsin kukkoon, tai itse asiassa vajaan kilon painoiseen kukon rintapalaan siipineen ja nahkoineen kylmätiskissä. Vau! Kukkkoa viinissä, vahvaa maukasta ruokaa flunssaiselle aviomiehelle. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Mikään ei liene minulle niin vaikeaa kuin ohjeiden seuraaminen. Periaatteeni on, että otetaan mitä kaapista löytyy. Tietenkin kuvittelin, että sieltä kauppareissun jälkeen löytyisi kaikki tarpeellinen, ainkin pullo viiniä oli kaapissa. Minulla ei siis ollut hajuakaan miten tuo ihanalta kuulostava ruokalaji tulisi tehdä.
Netissä ohjeita löytyi sivukaupalla, luin niistä jokusenkin. Pekonia en osannut ostaa, enkä persiljaa, timjamikin oli kuivattua, porkkanoita löytyi, samoin pari hienoa uutta sipulia vaan ei pieniä salottisipuleita, mutta herkkusieniä oli matkaani tarttunut, hyvä! Ja kun nyt olin päättänyt olla jonkinmoisella karppauslinjalla, päätin että riisin sijasta lisukkeeksi laitettaisin jääkaapista löytyviä kasviksia. Niin, kaikki samaan uunipataan, aivan kuin italialaisilla mammoilla oli tapana tehdä: päivän liha sai seurakseen vihanneksia "mitä nyt sattui kaapista löytymään". Minulla oli papuja, punakaalia, varsiselleriä, hiukan purjoa. Karppauksellekin annoin hiukan periksi: leivitin kukkopalat vehnäjauho, suola, pippuri seoksessa ja saostin kastikkeen lopuksi vehnäjauholla (tätä teen todella harvoin).
Pieleen meni! Vaikka minulla sentään oli KUKKO eikä broileria niinkuin kaikissa ohjeissa sanottiin, olihan tämä kukkoa viinissä. Kukko oli kovaa, mautonta, vihannekset eivät tällä kertaa trimmanneet yhteen - kiitos sen viinin ja konjakin joka yhdessä ohjeessa oli mainittu. Aviomies oli kiltti, söi lautasen tyhjäksi. Minä en ollut ihan niin kiltti ja valitin joka suupalalla pettymystäni. Mutta koira oli kaikkein kiltein: se vahtasi vieressäni kun poimin padasta kaikki lihat ja porkkanat. Sille riittäisi Cog au vin -annoksia muutamaksikin päiväksi. Tosin tänä aamuna se ei ole vielä pyytänyt ruokaa, vaikka olemme tulleet aamulenkiltä jo pari tuntia sitten. Tavallisesti kupilla jonotetaan.
Illalla tein meille lohturuokaa: pizzaa. Aineksissa ei ollut valittamista, iberian kinkkua, salamia, herkkusieniä, tomaattia, mozzarellaa, homejuustoa, artisokkaa, valkosipulia, sipulia, emmental-raastetta. Ja juomaksi loput siitä kukkoviinistä (joka ei siis ollut kaupan halvinta vaan kelpoviiniä). Jostain syystä lohtu ei mennyt perille. Tuo oli keittotaitoni musta perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?