Rankkasade aiheutti kaaosta Malagassa

Malaguetan hiekkarannalla tarjolla tavallista tukevampaa vettä.
Tilaa pyyhkeen levittämiselle löytyy isommallekin porukalle.

 
Sääliksi käy niitä suomalaisia, jotka ovat lentäneet talvilomallaan Malagaan kotimaan ailahtelevaisia kelejä karkuun. Tänään puolen yön jälkeen saapuneet turistit ehtivät toivottavasti painaa pään tyynyyn ennen yöllä alkanutta massiivista sadetta. Toisaalta sateen ropinahan rauhoittaa.

Itse heräsin siihen joskus kahden tienoilla ja totesin, että sataa se, aivan kuten oli luvattu. Aamulenkki jäisi siis väliin. Nukkumisestani ei kuitenkaan tullut mitään, sillä sade senkuin kiihyi ja salamat leimahtelivat, ajoittain rakeet rummuttivat laseja olan takaa. Sade ja ukkonen jumittuivait tähän tuntitolkuksi. Sademäärät olivat Malaga Hoyn  nettiartikkelin mukaan mahtavat. Paikoitellen sitä oli kertynyt 147 litraa/m2 muutaman tunnin aikana. En muista koskaan aiemmin olleeni täällä myrskyssä, joka olisi kestänyt yhtä soittoa niin kauan aina aamupäivälle asti.

Tulvineita katuja, sateen vuoksi liikenteeltä suljettuja katuja,  vesivahinkoja museoissa, evakuoituja ihmisiä. Ja meidän alakerran aulassa kuulemma katosta suurelta alalta tippunutta rappausta, veden tulon reistailua. Ja vain tippa vettä viikolla uudet tiivisteet saaneesta työhuoneen ikkunastamme, pääsimme jälleen kerran vähällä.

Sadekin alkaa jo hellittää ja pilvet nousevat korkeammalle. Lahti edessämme on kuitenkin aivan kuravellinä, eikä rantakaan näytä kutsuvalta vaikka ei näytäkään kärsineen suurempia vaurioita tällä kertaa. Mutta tuuli humisee edelleen ja näyttää jo kuivattavan terassimmekin lattiaa, joka on täynnä pientä mustaa murua, jota rakeet ovat irrottaneet katolta.  Onneksi tämä menee tänään ohi. Seuraava sade oli luvattu kuulemma vasta maaliskuun toiselle päiväle. Ehkä talvilomalaiset ehtivät vielä nauttia auringostakin.

Luvassa sadetta ja lomalaisia Suomesta

Onneksi aivan tämän kaltaista sadesäätä ei  
taida olla tarjolla ensi viikolle.

Totta kai tiedän, että säätilaan en voi millään vaikuttaa. Silti aina toivoisin säiden olevan kauniita juuri silloin, kun joku tulee hakemaan täältä kesää - näin taalvellakin. Lauantai-iltana Finski tuo Malagaan kaksi naista, joista erityisesti toinen on valon ja auringon tarpeessa. Ja odotettavissa on sateita ja viileää.

Tähän aikaan vuodesta jännitän myös sitä, ottavatko vieraat mukaansa oikeat vaatteet.
Tietenkin täällä on nyt parikymmentä astetta lämpimämpää, jopa enenmmän, kuin pohjolassa. Mutta sää voi olla todella kostean kylmää ja tuulista. Silloin ei illaksi varattu ohut villatakki auta, eikä fleesestä ole tuulta päin taistelemaan. Sateen sattuessa kadulla on vettä ja kengät kastuvat, sateensuojalla ei tuulessa ole paljon virkaa.

Turistit nauravat, kun näkevät ihmisten täällä kulkevan toppatakeissa, kaulaliinat kaulassa, kunnon kengät jalassa. Mutta nuo paikalliset ovat useimmiten lähteneet kotoa aamulla lämpötilan ollessa kahdeksan asteen tienoilla ja palaavat sinne illalla, jolloin keli voi olla mitä tahansa lähempää kahtakymmentä astetta aina jonnekin puuskatuuliseen viileyteen. Toki itsekin joskus naurattaa, jos pyöräilijä on sitonut villahuivin tiukasti kasvojensa peitoksi, kun hikoilen tuulitakissani aamulenkillä auringon paistaessa. Ylilyöntejä näkee lähes päivittäin, puoleen ja toiseen. Shortsit jalassa, nirunarukengät jalassa turisti t-paidassaan. Vastaan tulee paikallinen toppatakissa tai turkki päällä. Pääasia, että kummallakin olisi hyvä olla asuissaan.

Kerrospukeutuminen, se on kova sana missä tahansa, niin Suomen Lapissa kuin täälläkin. Päälle ja pois. Lyhyellä kävelylenkillä iltapäivällä täältä Malaguetan puolelta tuonne MuelleUnonn Small Cafeseen kahville ja viimeisistä auringonsäteistä nauttimaan, minäkin ehdin laittaa takin päälle, sitoa huivin kaulaan, avata takin napit, ottaa kaulaliinan pois,  takin käsivarrelle. Laittaa takin jälleen pian päälle, kun käännymme rannalta Faron suuntaan... Tai ehkä sitten toisinpäin, riippuen kulloinkin tuulen suunnasta. Joka tapauksessa kotiin palatessa katujen sokkeloissa, joihin aurinko ei paista joutuu takin napittamaan leukaan asti ja toivoo ehkä, että olisi ottanut hansikkaatkin mukaan.

En ole laittanaut sandaaleita jalkaan pariin kuukauteen. Lenkkarit ja nahkakengät ovat tuntuneet hyvältä ratkaisulta, vaikka aurinko välillä paistaakin lämpimästi. Itseäni harmittaa, että jätin goretex-lenkkarini Suomeen. Ne olisivat olleet erinomaiset sateisille kaduille, siis seuraviin päiviin.

Uutta Malagassa *****+

 

Naapuriin on avattu uusi hotelli Miramar. Peräänsä se on saanut viisi tähteä ja vielä plussan. Olihan tuollainen tavallisen talvipakolaisenkin koettava.

Olen seurannut vanhan ränsistyneen ja metsittyneen oikeuspalatsin muuttumista upeaksi valkoiseksi loistohotelliksi varmaan puolentoista vuoden ajan. Vieläkään se ei ole ihan valmis, ja huimista huonehinnoista taitaa saada hitusen alennustakin helmikuun ajan. Näyttää siltä, että käytössä on vasta yksi kerros, se jonka huoneissa ei ole terassia tai parveketta. Vaan alennushinnatkin ovat meikäläisen kukkarolle liikaa. Onneksi on oma koti vähintään yhtä hyvällä maisemalla tässä kävelymatkan päässä.

Eilen korkkasimme rakennuksen kuitenkin. Uskaltauduimme muiden tavan malagalaisten tavoin sinne aulabaarin puolelle (- drinkille ennen synttäri-illallistamme). Muualle emme sitten päässeetkään. Rakennus on tosi kaunis, samoin sitä ympäröivä piha puutarhoineen. Meren puolelta sen rakennustyöt ovat vielä viimeistelyä vailla, mutta hieno siitäkin tulee uima-altaineen ja aurinkovuoteineen etc.


No, tykkäsinkö. Kyllä ja ei. Niin kauniin rakennuksen sisältä odotin ilman muuta löytäväni jotain vanhojen loistohotellien tunnelmasta. (Tämäkin rakennus on lähes 100-vuotisen elämänsä aikana ehtinyt toimia sellaisena, sairaala- ja oikeuspalatsivuosiensa lomassa.) Mutta loistohotellin tunnelmaa ei tuolla mielestäni ollut, ainakaan tuossa aulassa, puitteistaan huolimatta. Tytär kommentoi ottamaani kuvaa sanalla kolkko. Mutta kaunis se oli. Mukavia yksityiskohtia, vain glamour ja lämpö sieltä jostain syystä puuttuivat. Saattaahan olla, että ne olivat piilossa aulaa kiertävien lukuisten peiliovien (sananmukaisesti) takana. Ehkä sieltä löytyi kodikkaita oleskelutiloja upottavine mattoineen, tunnelmavalaistuksineen ja oleskeluryhmineen, ehkä jopa kaikua pehmentävine verhoineen. No, hyvä näin. Ei siis tunnu liian riipaisevalle kiertää koiran kanssa iltalenkkiä  kauniin hotellirakennuksen ja sen tunnelmallisesti valaistun puutarhan ympäri.

Kaikesta huolimatta olen Malagan puolesta iloinen, että tuo hotelli on tänne avattu. Se tekee varmaan hyvää kaupungin matkailulle, johon muutenkin on satsattu viimeisten vuosien aikana aivan mahdottomasti. Toisaalta olen iloinen kaikkien malaguetalaisten puolesta. Rappeuden tilassa ollut rakennus on pessyt kasvonsa ja luonut turkkinsa, hotellin ympäristö on saanut uudet katupinnoitteet, uusia puita ja penkkejä. Lähikortteleihin on avattu putiikkeja, jotka toivottavasti maksavat asiakkaat löytävät. Näin minäkin saan nauttia kaikesta kauniista tässä ihan naapurissa.

Kuusi kiloa kuudessa viikossa

Tasapaioa etsimässä. Tässä kutomisen ja kirjan kesken.
Aamun sauvakävelyn ansiosta askeleitakin jo reilu 12.000.

Siitä on kuulemma kirjoitettu  kirjakin. Oma painonpudotukseni/kunnon kohentaminen etenevät huomattavasti maltillisempaan tahtiin. Mutta eilen aamulla minulla oli vyötärö, tosin se katosi iltaan mennessä. Jos se ensi viikolla pysyisi iltaan asti.

Kunnon kohottaminen on ollut agendana kaikki nämä viikot siitä alkaen, kun kerroin aktiivirannekkeestani.  Kaksi-kolme viikkoa sosiaalista seurustelua vuoden lopulla, itsenäisyyspäivä, Joulu ja uusivuosi tosin asettivat omat haasteensa. Ja minähän olen aika nöyrä myöntymään kaiken hyvän syömiselle. Nyt on palattu arkeen.

Ihme kyllä aktiivirannekkeen asettamat askeltavoitteet ovat täyttyneet lähes joka päivä, usein puolitoistakertaisina. Puntarissa tuo kuitenkin näkyy vasta kilon pudotuksena. Hiljaa hyvä tulee, jopa ajatellen aivan valmis. No, se ei taida ihan niin mennä.

Olen kuitenkin ollut tyytyväinen itseeni, kai nyt vähän saa kehua. Lankku pysyy parhaina kertoina jo kolme minuuttia, alussa 30 sekuntiakin oli aivan tuskaa. Kyykkyjä kertyy tavallisesti kuitenkin vain parikymmentä yhtä soittoa, mutta päiväsaldo on usein kuitenkin korkeampi.  Tosin kyykkyhaasteeseen verrattaessa olen jämähtänyt jonnekin 5. päivän seutuville. Lonkat yleensä hanaavat vastaan, jotta saldo kasvaisi.

No, pitkään on vielä kuljettava. Useimmat puolihameet olen siirtänyt ylähyllylle laatikkoon, niin monen sentin päässä olen vielä tavoitteestani. Mutta se 6 kiloa 6 päivässä: ystävätär oli puolisoineen aivan innoissaan. Ovat nyt menossa puolivälissä ja vyötäröstä on lähtenyt jo 9 senttiä. Ehkä juttua valaisee hiukan se, että käyvät kuulemma 2 kertaa viikossa uimassa, kolmasti kuntosalilla ja muina päivinä sauvakävelevät. Siis - siihen nähden oma kilon pudotukseni tuntuu aiha hyvälle. Minun sauvakävelylenkkini on vain reilu neljä kilometriä.  Kohtuus kaikessa ja niitä juhlavuoden vauvasukkiakin täytyy ehtiä kutoa ja sitten ne kirjahaasteet. 

Harrastus vai oravanpyörä?

Voidaanko puhua kirjallisuudesta harrastuksena, jos ei osaa nukahtaa jollei kirja ole ollut käsissä jonkin aikaa? Joskus siinä vierähtää vartti, joskus parikin tuntia. Joka tapauksessa olen liittynyt pariinkin Facebook-ryhmään, joissa kirjat ja kirjallisuus ovat pääosassa.

Kirjakauppaan syksyllä talven kirjoja ostamaan lähtiessä mietin kuumeisesti, mitä kirjallisuutta nyt pitäisi ostaa. Mukana on usein Suomalaisen kirjakaupan mainoslehti, jossa on lueteltu syksyn uutuuksia ja tarjouksia. Uuttuudet viehättävät, mutta niiden hinnat eivätkä painavuus. Usein päädynkin ostamaan parin vuoden takaisia kirjoja, joista on jo ilmestynyt pokkariversiot. Tänä vuonna mukaan tuli mm. kolme Enni Mustosta ja kolme Sirpa Kähköstä.

Vuosi sitten serkku kantoi tänne Malagaan lähes kaikki Finlandia-ehdokkaat. Ja jotain tulee aina lastattua matkalaukkuun kotihyllystäkin. Lukua odottavat Joenpellon Tuomari Myller hieno mies Dalailaman Maailmankaikkeus atomissa, Aki Ollikaisen toinen eli Musta satu, Hiski Haukkalan Suomen muuttuvat koordinaatit. Siis ihan laidasta laitaan. Silti "järkevän" lukemisen keksiminen on aina haaste. Siksi nuo Facebook-ryhmät.

Hienoa! Lukemalla minulle tuttujen kirjojen arvosteluja tai kommentteja niistä, olen selvästi löytänyt ihmisiä, joita viehättävät samanalaiset kirjat kuin minuakin. Heidän kauttaan pääsee etenemään vaikka kuinka pitkälle uusien mielenkiintoiseten kirjojen maailmaan. Ja siinä sitten sudenkuoppaa. Roikun nykyisin Facessa aivan liian pitkiä aikoja. Ystävien postaukset hukkuvat kirjallisuuden ystävien ja Helmihaasteiden postauksiin. Ajatukseni hajoavat ja ehdin tehdä entistä vähemmän sitä mitä olen aikonut. Oravanpyöränsä itse kullakin.

Suomi 100 vuotta - juhlavuosi alkoi

Malagasta ei sinivalkoisia kynttilöitä löydy.
Tästä viisastuneena ystävät ovat alkaneet tuoda niitä tuliaisiksi.

Omassa joulukortissa, jonka lähetimme ystävillemme, onnittelimme jo 100-vuotta täyttävää Suomea! Nyt ympäri maata kudotaan joukolla sukkia kaikille juhlavuonna syntyville. Sukuseura on päättänyt kokoontua kesällä juhlimaan synttäreitä ja miettii miten voisimme omalla postimerkillä juhlistaa niitä.  (Hankalaksi asian tekee se, ettei postimerkkikuvassa saa olla valtiollisia tunnuksia, sanaa Suomi eikä lippua.)

Satavuotiasta kannattaa juhlia, itsenäisyys ei ole itsestäänselvä hopealusikka suussa. Puhalletaan siis yhteen hiileen ja tehdään hyviä asioita. Tiedän niistä jo ainakin nuo vauvojen sukat, Suomi on runo -sivuston ja Suomen luonnon päivän -virallisen (vaikkakin  vain) kertaluontoisen liputuksen 26.8. Toivottavasti hyvien asioiden lista vain kasvaa.

Olen siis sujuvasti livahtanut joulutunnelmista Suomen juhlavuoteen. Ystävän tuliaisina odottavat jo sinivalkoiset itsenäisyyspäivän kynttilät laatikossa ensi vuotta. Espanjasta niitä ei löydy kaupan hyllyltä. Odotan myös älyäisikö Havi tehdä kynttilöistä uudet versiot. Niitähän poltetaan aina kaksin kappalein rinnakkain. Miksi siis toinen ei voisi olla yläosaltaan sininen - toinen valkoinen. Näin niiden palaessa näkisimme loppuun asti sinivalkoiset värit. (Tuo tuli mieleemme, kun seurasimme ystävien kanssa sinivalkoisuuden katoavan kynttilöiden palaessa yli puolen välin. Siis, Hyvä Havi, jos otat ideasta vaarin, niin lähetäthän parin minulle ja ystävälleni. Kiitos!)

Seuraava toiviomatkani suuntautuu lankakauppaan ostamaan sinistä ja valkoista villalankaa. Keski-Suomen keskussairaalan ostalta sukkatavoite on vasta alkumetreillä - vasta 10 %  siitä on  Ylen artikkelin mukaan toistaiseksi saavutettu.

Seela Sella herätti

 

 Joulu ja sitä edeltävä viikko olivat varsinaista itsetutkiskelun aikaa. Elämäni on mallillaan, mutta koko ajan kyselen itseltäni: Mitä minä oikein haluan?  Kun muutama päivä sitten luin Hesarin kulttuurivieraana olleen Seela Sellan haastattelun,  jotain loksahti paikalleen. Tiesin, että haluan nähdä hänen 80-vuotiskiertueensa juhlamonologin Pieni eläin. Koska löysin sille viimeisen esityspäivän maalikuun lopulta, sinetöi se kevään suunnitelmani. Lennän Suomeen, niin että pääsen silloin katsomoon.

Seela Sella on minulle suomalaisten naisnäyttelijöiden ikoni. Rakastan hänen ääntään, näyttelijätyötään ja kunnioitan häntä ihmisenä. Kaiken kukkuraksi jutun otsikko antoi ajattelun aihetta: "Kannattaa elää niin, ettei vanhana tarvitse olla katkera". Taisin ottaa sen äidillisenä ohjeena, kun oma äitini ei ole enää ohjeita antamassa.

Vaikka jouluna mietiskelinkin olemistani, on se hyvä merkki siitä, että Joulu tuli taloon kaikesta epäilystäni huolimatta. Se hiipi sisälle varkain perunalaatikon ja rosollin toksun ja perinteisen Joulurauhan julistuksen kera. Oli hyvä olla, lukea kirjoja, katsella televisiota, syödä hyvin muttei ähkyyn - sain jopa piirrettyä hiukan, se on jo selvä merkki rauhoittumisesta.

Ja kuten varmaa monella muullakin, minullakin on edessä laihdutuskuuri ja kunnon kohottaminen. Otin siihen jo varaslähtöä sauvakävelyillä, kyykyillä ja jopa kokeilamalla lankuttamista. Tammikuun alku kuluu kuitenkin kummipojan vieraillessa perheineen, joten luulempa että kuuri pääsee kunnolla alkuunsa vasta heidän lähdettyään. No, mikäänhän ei ole niin tervetullutta kuin tekosyyn keksiminen laihdutuskuurin lykkäämiseksi hiukan tuonnemmaksi.

PS. Psiit.. kevään suunnitelmissa siintää nyt myös viikko Lapissa ja vielä kolmen viikkon kaupunkiloma, kas kummaa, Malagassa.