keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hintavertailua




Koska onnistuimme vuokraamaan kalustamattoman asunnon, ei täällä tietenkään ollut taulujakaan. Paljaat seinät eivät olleet makuuni ja huoneessa kaikui vielä liikaa. Syksyllä teetätin omista kuvista canvas-taulut. Ne tulivat täällä tehtyinä huomattavasti edullisemmiksi kuin Suomessa. Nyt olohuoneessa on kaksi 100x70 cm metsätaulua kotometsistä ja yksi taulu kodin rantamaisemasta. Mielestäni n. 110 euroa ei ollut liian kova hinta niistä kolmesta.
Kun kuvan pikkupöytä oli kaupassa maanantaina, sen hinta oli 130 €. Silloin vain vilkaisin, koska mieleni teki samassa liikkeessä ollutta lasista pikkupöytää samanlaisen sohvapöytämme seuraksi. Lasipöytä olisi maksanut 320 € ja sai mielestäni jäädä kauppaan. Varmuuden vuoksi kysyin oletteko valmiit tinkimään hinnasta. Eivät olleet.

Palasin eilen tarkastamaan tämän pikkupöydän mitat, 60x42x42 cm ja värikin sointuu pikkutuliin, hintatarkistus 130 €, sekin kohdallaan. Mutta en tehnyt kauppoja kun olin menossa hakemaan tauluja kehystäjältä.

No taulut eivät olleet valmiina, kun kehyslista ei ollut saapunut. Tulin siis kotiin tyhjin käsin. Tänän päätin hakea pöydän.
- Tiedättehän paljonko se maksaa? kysyi myyjä.
- Tiedän, 130 €, vastasin. Myyjä oli juuri irroittanut tutun hintalapun.
- Ei, ei 225 €, hintalappu oli väärä. Se on pienemmän pöydän hinta.

En ollut ainoa asiakas liikkeessä, jonkun kanssa hierottiin isompaakin sisustuskokonaisuutta. Sanoin etten ottaisi pöytää siihen hintaan, kiitos! Huomautin kuitenkin, että hintalapussa oleva hinta on mielestäni kaupan pitävä tarjous, ja myyjä oli tietoinen hintalapun suuruudesta, koska oli itse sanonut minulle ensimmäisenä päivänä hinnan ja lappu oli edelleen paikallaan.
- Niin, mutta, olen pahoillani, hinta on kuitenkin väärä..
- Mutta se on teidän virallinen tarjouksenne. En tule suosittelemaan teitä kellekään! Näkemiin.

Loppujen lopuksi lähdin kaupasta pöytä kainalossa, kuten kuvakin todistaa. Myyjä suostui "sittenkin myymään pöydän minulle eilispäivän hintaan" , mistä sitten ikinä tuo ilmaisu kertookaan.

No, olen tyytyvänen, maksoin mielestäni pöydästä sopivan hinnan, en liikaa, enkä ehdottomasti liian vähän. Katsotaan vielä, montako kertaa saan käydä kehystysliikkeessä. 

ps. Jos joku on sitä mieltä, että kohtelin yrittäjää kaltoin, voin kertoa että edellistä pöytää naapuriliikkestä osaessamme myyjä ilmoitti viimeisenä satasen halvemman hinnan kuin mistä olimme sopineet. Ei se ollut oikein, maksoimme hinnan josta olimme sopineet. Se meni ehkä meidän tappioksi, mutta oli "reilu meininki".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?